Lainaa vain

Sä maailmaani katsot kummallista niin.

Ihmeitäsi etsien sä törmäät valheisiin,

ja kaikki nuo valheet on juoni aikuisten.

Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetkisen.

Harhaan sua mä ohjaan, teet itse valinnan,

en tahdo tietäs kaventaa, kun nään sun kasvavan.

Sulta opin paljon ja riittää kun muistan sen.

Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetkisen.

Toiveesi kannat maailmaan,

ne murtuu kun törmäät ihmisiin.

Nuo muistoissaan kulkee ja tekee ahtaaksi maan,

ei lapsuutta voi elää uudestaan.

Mä muistan kun synnyit, tulit ja huusit niin.

Huudat vielä uudestaan öihin pimeisiin,

mä toivon että pärjäät yli yön huomiseen.

Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetkisen.

Lainaa vain, lainaa vain...

Oi pienokainen, oot lainaa mulle hetken vain.

Päivät, kuukaudet ja vuodet kuluvat niin nopeasti että välillä pelottaa. 

Tuskin mikään yhtä ihanaa kuin oman lapsen kasvun seuraaminen,

 toisaalta välillä mieleen hiipii ajan rajallisuus.

Lainaa vain. Niinhän se on.

Huomenna pienen Eevini laina-ajan alusta on kulunut tasan kaksi vuotta.

 Kaksi onnentäyteistä ja muistorikasta vuotta. 

Monta vielä edessä.<3