19. viikko ja aiempien odotusten muistelua

19. viikko käynnissä ja raskauden puoliväli aivan nurkan takana. Omista housuista enää armeliaimmat (legginsejä lukuunottamatta) mahtuvat kiinni ja nekin krinnaavat jo aika lahjakkaasti. Luvassa siis käytännöllisten, mutta samalla silmää mielyttävien mammahousujen metsästys joka tuntuu lähinnä mahdottomalta missiolta, saa siis vinkata jos on hyviä tipsejä korvan takana!;) 

Tämä kolmas raskaus on alkunsa puolesta muistuttanut hyvin paljon kahta ensimmäistä raskauttani; pahoinvointi oli hyvin lyhytikäistä ja väsymys väistyi ensimmäisen kolmanneksen vaihtuessa toiseen.   Sen jälkeen onkin vain odotettu koska tämä mun turvonnut/pullottava keskivartaloni alkaa kunnolla muistuttaa vauvamahaa. Viimeisen kahden viikon aikana masuasukin potkuja on alkanut tuntua selvästi enemmän ja tuntuu että siellä lähdetään liikenteeseen heti kun itse hiukan istahtaa alas ja juuri niitä potkuja olen Eemilin ja Eevin odotusajan jälkeen aina eniten kaivannut. Ne ovat niitä hetkiä kun täällä kotiolosuhteissa raskaus realisoituu, hei siellähän tosiaan majailee joku pikku-tyyppi..<3 

Eemilin ja Eevin odotusajat olivat terveydelliseltä näkökannalta mulle todella armeliaita. Eemiliä odottaessa pieniä kolotuksia ja liitoskipuja ilmestyi toki loppua kohden Eevin odotusta enemmän, varmasti sen vuoksi että keho muovautui uuteen tehtäväänsä ensimmäista kertaa ja ehkä myös siitä syystä että jotenkin pelkäsin liikuntaa raskauden aikana. Olin siis kirjaimellisesti todella raskaana! Itse odotusaika tuntui myös loputtoman pitkältä katseen ollessa koko ajan siinä lopullisessa hetkessä kun oman pienen nyytin saisi syliinsä; yhdeksän kuukautta on muuten hemmetin pitkä aika vain odottaa. Ja tämä nyyttihän antoi sitten odottaa itseään oikein urakalla ja lopulta synnytyksen käynnistyminen kotona ehti jo yllättää meidät vanhemmat sillä viikkoja oli kasassa 42 ja Eemil syntyi 14 päivää yli lasketun ajan samana aamuna jolle oli varattu käynnistysaika. Loppu hyvin, kaikki hyvin ja saimme vihdoin reilun nelikiloisen terveen ihmeemme syliin asti. 

Eevin odotus taas meni nopeasti. Raskausajalle osui niin muutto Jenkeistä Suomeen kuin myös oman kodin osto Raumalta. Pääsimme muuttamaan Rauman kotiimme juuri ennen Eevin laskettua aikaa ja silloin toivoin että neiti antaisi veljensä tavoin edes hiukan odottaa itseään. Vielä lasketun ajan ylityttyä maalailimme huoneita ja tapetoimme seiniä. Neuvolassa vähän ihmeteltiin että miten mulla on aina hiukset ja sormet ihan maalissa ja yliaikakontrollissa nousi itsellekin vähän vaivaantuneet fiilikset kun napattiin hemoglobiinia valkosein maalin peitossa olevasta sormenpäästä. Mutta totuus on että Eeviä odottaessa edes loppuraskaudessa mulla ei ollut juuri yhtään vaivoja, ainostaan iso vatsakumpu aina ajoittain ärsytti kun kaikki paidat keräsi niin paljon maalipisaroita ja liisteriä.;) Raskauden "oireettomuus" myös kostautui. Kun laskettu aika oli ylittynyt viikolla sain päähäni mieheni ollessa treenaamassa ja Eemilin vetäessä päikkyjä että kantaisin vähän hiekkaa alapihan kasasta yläpihan uuten hiekkalaatikkoon. Mun vähän tarkoitti lopulta hiekkalaatikollista hiekkaa ja parin tunnin pakertamista painavien ämpäreiden kanssa ylämäkeen. Sen jälkeen alkoi supistella napakasti ja ajattelin että tämä olikin hyvä homma kun saatiin synnytyskin tässä käyntiin. Supistusten rinnalle ilmaantui jäätäviä selkäpoltteita jotka jatkuivat usean tunnin mutta lopulta ne pikkuhiljaa tyssäsivät. Kyse ei siis ollut synnytyksestä vaan siitä että olin ylittänyt kaikki järjen rajat sillä mun riuhtomisellani, miettinyt vain itseäni ja sitä miten hyvä fiilis tulee kun saan vielä itsestäni kunnon rutistuksen irti, unohtanut että mun tärkein hommani oli sillä hetkellä jakaa kehoni myös toisen pienen ihmisen kanssa; varmistaa että myös hänellä on hyvä ja turvallinen olla. Mitään ei onneksi kuitenkaan tapahtunut, Eevi putkahti maailmaan pari päivää myöhemmin. Kirjaimellisesti putkahti ja mulla oli synnytyksen helppouden vuoksi sellainen olo että sama homma olisi pitänyt tehdä ainakin kymmenesti että olisin ansainnut lopputuloksen. 

Jokainen raskaus on varmasti ainakin hieman erilainen ja saa nähdä millaisia fiiliksiä tässä ehtii ennen ensi kevättä vielä nousta. Sen ainakin tiedän että osaan taas hitusen paremmin kuunnella kehoani ja toivon löytäväni toimivan tasapainon liikunnan, touhuamisen ja levon suhteen niin että olo pysyisi mahdollisimman vahvana ja vetreänä loppuun asti. 

Loppuun vielä eilisiä asukuvia "Teltta päälle ja menoks -teemalla"...:D Olo ei tällä hetkellä ole mikään hehkein mahdollinen, oikeastaan odottelen jo sitä selkeän ihanaa isoa kumpua jota aion suurella ylpeydellä tulevat kuukaudet kantaa.<3

Paita/ Lindex

Housut/ Bershka

Saapikkaat/ Carlo Pazolini

Trenssi/ Massimo Dutti

Huivi/ Gucci

Nyt oikein ihanaista viikon jatkoa jokaiselle!

Loppuviikko mennäänkin täällä blogin puolella naamiais- ja Halloween teemalla!:)