Toiveena rento vauva-aika

Meillä oli viime viikonloppuna ihanaisen söpösen ja syötävän suloisen kummityttömme ristiäiset ja ei ehkä hirveästi yllätä että tässä tilassa vauvasta ja hänen tuoksustaan menee vielä normaaliakin enemmän sekaisin. Viimeksi eilen saimme tämän hurmaavan neidin luoksemme käymään enkä ehkä pysty pesemään käyttämääni tunikaa ennen kuin me saadaan oma pysyvä maidon tuoksu kotiin..:D

Aivan pienen vauvan näkeminen alkaa tietysti muistuttaa niistä ajoista kun Eemil ja Eevi olivat pieniä ja toisaalta sitä alkaa myös kuvitella millaista elämä on sitten kun meidän viides perheenjäsenemme jalkautuu ihmisten ilmoille. No ainakin illat varmaan muuttuvat, sillä nyt päivän rentouttavin hetki koetaan siinä kohtaa kun Eemil ja Eevi on saatu ajoissa sänkyyn ja me aikuiset saamme retkahtaa sohvan pohjalle iltapalan ja salkkareiden kera tai aloittaa asuntohaaveilut tai lomahaaveilut tai saadaan ylipäätään viettää hetki kahden. Muistaakseni pienet vauvat eivät kuitenkaan rentoudu iltaisin vaan ovat silloin lähinnä virkeimmillään, meillä ei ainakaan kumpikaan ole käynyt nukkumaan ensimmäisinä viikkoinaan ennen puolta yötä... Silti kovasti toivon että me jaksaisimme ottaa noista virkeistä hetkistä ilon irti(osuvat ne sitten aamuun, iltaan tai yöhön) ja nauttia siitä kun saamme antaa vauvalle jakamatonta huomiota ja samalla ottaa vastaan sitä mieletöntä rakkautta ja tarpeellisuuden tunnetta jota vastasyntynyt vanhemmilleen antaa.
Toinen asia jota todella toivon on se että saisimme viettää tämän kolmannenkin vesselin kanssa rennon ja rauhallisen vauva-ajan. Tämä haave on ehkä osaltaan utopistinen ottaen huomioon meidän kaksi isompaa murua, mutta vaikka rauha olisi välillä kortilla niin rentous voi kaiketi silti säilyä.;)

Silloin kun odotin Eemiliä en osannut lainkaan kuvitella millainen äiti olisin. Jotenkin oletin että hössöttävä olisi sopinut minun pirtaani, mutta aika pian selvisi että olin äitinä ennen kaikkea mukavuudenhaluinen ja sitä olen edelleen.
Ei ehkä ihan mairittelevin kuvaus omasta äitiydestä, mutta monesta elämänmuutoksesta, ulkomaille muuttamisesta tms. on meillä päästy aika vähillä harmailla hiuksilla ja stressailuilla juuri tämän vuoksi. Jos minulla olisi ollut hirveän tarkat systeemit ja tsydeemit joista ei missään nimessä saisi poiketa olisivat esimerkiksi lentokentillä viettämämme lukuisat ja taas lukuisat tunnit saattaneet käydä aika hankaliksi, konetta on meinaan vaihdettu yöllä ja päivällä ja usein ja samalla tiheydellä ovat vaihtuneet aikavyöhykkeet nukkumisten ja ruokailujen mennessä iloisesti sekaisin... Niinä hetkinä lasten oppima joustavuus on helpottanut meidän olemista valtavasti. En kuitenkaan missään nimessä tarkoita sitä että tarkka rytmi ja aikataulut olisivat jotenkin huonompi vaihtoehto, päinvastoin suurimmalle osalle ei varmasti sovi tämä meidän "flowmainen" elämäntapamme.

Eemil 3kk lähdössä ekalle ulkomaan reissulleen.

Eevi 8kk Moskovassa, edessä elämän 18. lentomatka.

Erityisen mukavuudenhaluinen olen ollut pikkuvauva-aikana. Meillä on syöty pilttiä, imettämisen lisäksi juotu myös pullosta korviketta aivan vastasyntyneestä asti, käytetty kestovaippojen sijaan tavallisia, luovuttu hitaasti tutista ja vielä hitaammin opeteltu vaipoista kuivaksi. Oppikirjaesimerkit eivät vain ole olleet meitä varten. Olen myös surutta käyttänyt vauvan nukkumahetket omaan lepäämiseen ja niin aion tehdä jatkossakin ainakin sisarusten tarhapäivinä. Meidän vauvamme ovat "nykystandardeilla" saaneet siis varsin keskinkertaista hoitoa, mutta yhteisessä ajassa, hymyissä, suukoissa ja sylittelyissä ei ole säästelty ja minulle se on ollut kaikista tärkein seikka. Muulla ei oikeastaan ole mitään väliä, kunhan vauvan fyysiset perustarpeet on tyydytetty. Ja osaansa tyytyväisiä kaksi ensimmäistä vauvaamme ainakin ovat olleet, joskin meillä on onnekkaasti vältytty myös fyysisiltä kiusankappaleilta kuten koliikilta tai enemmiltä sairasteluilta.

Eemil <3

Eevi <3

Arki pienen vauva kanssa on toki myös väsyttävää kun yöunet ovat rikkonaisia ja toinen ihminen on sinussa jatkuvasti kiinni, mutta tänä päivänä kuulostaa että vauva-arjen rankkuus johtuu monen kohdalla ulkoisesta paineesta. Kaikenmaailman sirkustemppuja pitäisi tehdä ollakseen riittävän hyvä äiti ja omiin henkilökohtaisiin päätöksiin arjen pyörityksestä vaikuttaa valtavasti aivan ulkopuoliset ihmiset ja heidän mielipiteensä. Se jos jokin on surullista ja niin toivoisin että jokainen äiti joka puntaroi mielessään voisiko oman jaksamisensa vuoksi tehdä kompromissin jossain asiassa katsoisi sitä omaa pientä palleroaan ja pohtisi onko asialla tälle pienelle pallerolle loppupeleissä mitään merkitystä vai onko asialla merkitystä vain jollekin sinun elämäsi kannalta täysin yhdentekevälle keskustelupalstoilla kuittailevalle kanssasisarelle.

Äitiys ei ole mikään suoritus vaan elävää elämää ja läsnäoloa, virheitä ja herkkyyttä ottaa niistä opikseen, huolta ja helpotuksen huokaisuja, mutta ennen kaikkea väkevää rakkauden voimaa jota ei koskaan passaa kyseenalaistaa ulkopuolisten kommenttien vuoksi. Kukaan muu ihminen tässä maailmassa kun ei tunne sinun lastasi niin kuin sinä itse tai ylipäätään elä sinun perheessäsi sinun elämääsi.

Siispä pidetään huoli omistamme, mutta ollaan tukena toisillemme.<3