Puolivuotias päivänsäde ja yön ritari

Se on meidän Iisak se - pähkinänkuoressa!:D Paitsi että ensi viikolla kuukausia on täynnä jo seitsemän. Pieni kultakimpaleemme kasvaa kasvamistaan ja saa hymyn huulille sekä onnen kyyneleet silmiin päivittäin. Vauvan riemu ja korvasta korvaan ulottuva hymy on jotain niin puhdasta ja sydäntä lämmittävää. 

Hampaita on jo kaksin kappalein ja kaikki käsien ulottuvilla oleva kelpaa jyrsittäväksi. 

Iisak ei vielä liiku muuta kuin kieriskelemällä ympäri huushollia, tosin hän on osoittanut pelisilmää siinä minne kierii; melko usein herra päätyy joko räpelöimään xboxia jonka näppäimistä painamalla saa aikaan kivoja ääniä tai sitten hänet löytää sähköjohtojen kimpusta. Liikkuminen on onneksi vielä hitaanlaista, mutta tuosta johto-fetissistä olen hieman huolissani. On vain ajan kysymys koska herra hoksaa miten mennään eteenpäin ja silloin meidän on keksittävä jokin ratkaisu seinän vierustoilla kulkeville johdoille. Ei sanan merkitystä toki aletaan siinä vaiheessa ahkerasti opettelemaan, mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä tiedän että siinä kestää... kauan!

Uusin juttu meillä opittiin pari viikkoa sitten kun Iisak nousi kontalleen. Nyt siinä sitten hytkytellään oikein olan takaa.<3

Niin, se aivan pikkuvauva aika alkaa meidän perheessä olla taas taakse jäänyttä elämää. Silloin kun Iisak oli aivan pieni usein mielessäni surkuttelinkin sitä kuinka nopeasti aika kuluisi, mutta sitä täytyy ymmärtää olla kiitollinen että saa seurata tällaisen pienen ihmeen varttumista ja uuden oppimista. Elämä on täynnä suuria ja pieniä seikkailuja aivan ensi hetkistä lähtien, mutta elämä on myös hauras. Sen tarjoamaa matkaa täytyy kunnioittaa; olla onnellinen siitä että saa elää näitä ikimuistoisia hetkiä. 

Tämä meidän päivänsäde ja tähtisilmä muuntautuu nykyään yön tullen hieman kärttyisämmäksi tapaukseksi. Kun unilta herätään kesken kaiken pääsee ilmoille sellainen karjaisu että oksat pois ja varsinkin alkuyö on meillä aika levotonta aikaa. Eilen illallakin herran olo helpottui vasta siinä vaiheessa kun hän sai rauhassa hetken nukkua äidin sylissä ja juuri tuota läheisyyttä hän tuntuu silloin kaipaavan. Ja sitä hän silloin myös saa. Yksikään meidän lapsista ei ole ollut aivan pienenä erityisen hyvä nukkuja(Iisakin ensimmäistä neljää-viittä kuukautta lukuunottamatta) ja öisin on täytynyt silitellä , antaa maitoa ja ottaa syliin. Vaihe on kuitenkin aina mennyt omalla ajallaan ohi ja Eemil ja Eevi ovat tänä päivänä hyviä nukkujia. Sen suuremmilta nukutusrumbilta on säästytty ja he nukahtavat omin avuin omaan huoneeseensa. Niimpä en nyt Iisakinkaan kanssa aio alkaa taistella tuulimyllyjä vastaan vaan pieni kun on niin äidin kainalo on aina vapaana. Opetellaan sitten kun se voidaan tehdä sopimalla. Uskon kyllä että joillain lapsilla unikoulut ja muut ovat hyviä vaihtoehtoja, mutta meillä ne eivät oikein sovi minulle aikuisellekaan. Eemilin kanssa ehdimme kokeilla yhtä sun toista metodia, mutta mikään ei tuntunut onnistuvan kunnes hän vietti vuoden ja neljän kuukauden ikäisenä muutaman yön mummulassa ja alkoi siellä nukkua kunnon öitä ja sama jatkui sitten kotona. Eevi taas alkoi vuoden tietämillä itsekseen nukkua kokonaisia öitä. Oppikirjojen mukaan ei olla todellakaan menty, mutta minulle ajatus siitä että jokaisen vauvan kanssa tulisi toimia täsmälleen samalla tavalla tuntuu aivan yhtä absurdilta ajatukselta kuin se että jokaista lasta tulisi kasvattaa samalla tavalla huomioimatta yksilöllisiä piirteitä ja eroja temperamentissa. 

Niimpä en nyt jaksa näistä öistä stressata vaan yritän mahdollisuuksien mukaan levätä päivällä ja ottaa energiaa pienen herran riemusta jota riittää muillekin jaettavaksi.:) 

Päikkärit Iisak nukkuu vielä leudoilla keleillä Molon fleece-haalarissa. Ostin hänelle talven varaksi tämän MarMar Copenhagenin kypärämyssyn joka ihan uskomattoman pehmoista ja samalla jo itsekseenkin riittävän lämpöistä villa/puuvillaneuletta. 

Että tällainen rakkauspakkaus täällä elelee, kasvaa ja oppii. Sisarukset ovat yhä perheen pienimmästä haltioituneita ja Iisak puolestaan seuraa silmä kovana heidän touhujaan. Vilinää ja vilskettä riittää tässä taloudessa niin kuin kuuluukin!;)

Mukavaa viikonloppua!<3