Etelässä

Terveisiä Espoosta! Huristelin lasten kanssa maanantaina Oulusta tänne etelään äitini luokse. Ensimmäinen pidempi ajomatka yksin kolmen kanssa sujui yllättävän keppoisasti. Iisakista oli etukäteen tosi vaikea arvioida miten hän autossa viihtyy kun tunteja kertyy seitsemän, mutta hyvin meni hänelläkin vaikka pieni herra oli suurimman osan matkasta valveilla. Suuri helpotus ajourakalle oli myös se että teimme matkan kahdessa osassa; ensimmäisenä päämääränä oli nimittäin Jyväskylä ja rakas serkkuperhe. Parin tunnin mittainen lounastauko leikeillä ja ensiluokkaisella seuralla varustettuna teki lapsille kutaa ja sitä pääsi itsekin irtautumaan kunnolla ajamisesta. Toinen ajopätkä mentiin sitten suurimmalta osin motaria, mutta vitsit miten ärsyttävää oli ajaa pimeässä pitkän ja valoisan kevään ja kesän jälkeen. Tänä vuonna tuntuu että pimeän tulo on yllättänyt ainakin minut ihan täysin. Normaalisti pimeää on edeltänyt sateisen ankea lokakuu, mutta nyt lokakuu oli ilmojensa puolesta aivan mieletön ja marraskuu alkoi samalla linjalla. Tämä kaamosaika ei olisi lainkaan niin uuvuttava jos näitä aurinkoisia päiviä tipahtelisi muutama viikkoon vielä jatkossakin.:)

Seuravaaksi kuvia eilisestä aivan mielettömän kauniista ja lämpimästä päivästä! Lähdimme aamupäivällä lasten kanssa ulkoilemaan maisemiin jossa minä viisi vuotta sitten Espoossa asuessamme vaunuttelin Eemilin kanssa. Ja jälleen pienessä mielessäni mietin miten tästä paikasta pidänkään.<3 

Juoksentelu raikkaassa ulkoilmassa toi täydellistä tasapainoa edeltävän päivän autossa kököttämiselle ja samalla Iisak sai vetäistä ensimmäiset päiväunensa Olarin metsiköissä. Rehellisyyden nimissä me käymme lasten kanssa aivan liian harvoin metsässä. Linköpingissä asuessamme aivan kotimme vierestä lähti metsäinen ulkoilualue ja siellä tuli käytyä lasten kanssa jatkuvasti, mutta Oulussa tuon tyyppinen ulkoilu on aivan tyystin jäänyt. Ensi viikolla kun olemme palanneet takaisin kotiin täytyy siis todellakin etsiä asuntomme läheltä jokin kiva metsäreitti jossa voimme koko perhe käydä virkistäytymässä. 

Erityisesti Eevi oli kääntämässä jokaista kiveä ja kantoa joka reitin varrelle osui.  Eemil taas kiipeilyn lisäksi keskittyi yllätys yllätys heti etsimään mailaksi sopivaa keppiä..:D 

Luonto antaa pienille tutkijoille paljon, mutta kyllä se antaa aivan uudenlaista virtaa myös aikuiselle. Metsä on kaunis vuoden jokaisena päivänä.<3 

Jossain kohti matkaamme myös Iisak heräsi vaunuistaan ja ilmeisen iloinen auringonpaiste oli hänkin, vilautti kameralle kahta hienoa hammastaankin!:) Olen muuten ollut aivan super tyytyväinen Stokkeihimme ja pidän niistä vielä enemmän nyt kun yläosana ovat kevyt ratasistuin suuren vaunukopan sijaan. Minulla on jo pitkään ollut tarkoituksena tehdä vaunuista oma postauksensa, mutta se on jäänyt yhdestä syystä; en ole keskinyt juuri muuta sanottavaa kuin myyntipuhetta kopioivaa kehumista(sinänsä positiivinen ongelma). Niinpä olen päättänyt jättää postauksen tulevalle talvelle kun voin "antaa asian tiimoilta jotain uutta", nimittäin rehellisen arvion siitä miten tällä menopelillä tarvotaan supi suomalaisessa hangessa. Ihan itseäkin jännittää, mutta luotto on kyllä kova.;) 

Ei räkänenä vaan mangososenenä..:D

Sitten vielä kuvat ihanista isommistani.<3<3

Metsäretkeltä matkamme jatkui Esportin Hoploppiin. Mammalla oli meille sinne vapaaliput ja mukavia muistoja herättää tuokin paikka. Tapasimme käydä siellä Eemilin kanssa viimeisenä Espoon kesänämme kun iskä sai samalla reissulla tehtyä treeninsä hoplopin ympäri kiertävällä juoksuradalla. 

Kävimme vielä mamman päästyä töistä yhdessä uimahallissa ja kuten arvata saattaa lapsille tuli illalla uni samantien kun päät upposivat tyynyyn. Ihanaa kun päästiin tänne  rakasta Mammaa ja Markkua moikkaamaan. Tänään tiemme viekin sitten Helsinkiin tapamaan yhtä ihanaa koululaista ja hänen vanhempiaan. Ohjelmassa on luonnontieteellinen museo ja sitten kääntyykin auton nokka kohti Raumaa jossa vietämme loppuviikon.:)