1-Vuotias Auringonsäde
Your first breath
took ours away.<3
-Reilu vuosi sitten meidän perheeseen saapui täydellinen paketti rakkautta ja iloa-
Meidän pikku Iisak täytti maanantaina yksi vuotta ja hän on kyllä kaikessa lystikkyydessään oikein perinteinen lapsikatraan hännänhuippu; kaikki ei ole niin justiinsa, eivät unet eivätkä syömiset, kunhan isompien sisarusten perässä pysyy.. ja siellähän pysytään hinnalla millä hyvänsä! Monesti olen miettinyt miten erilainen Iisakin ensimmäinen vuosi onkaan ollut verrattuna vaikkapa Eemiliin. Meidän arkemme on kyllä lapsentahtista, mutta ei välttämättä niinkään vauvantahtista. Tykkäämme osallistua aktivitteetteihin koko perhe yhdessä ja Iisak on aivan ensi kuukausistaan asti kulkenut mukanamme uimahalleissa, elokuvateattereissa ja kylpylöissä, paikoissa joista Eemil sai ensikokemuksensa varmaan vasta kaksi vuotiaana. Sujuvasti on meidän nuorin rakkauspakkaus kuitenkin mukana viilettänyt ja selvästi hieman rempseämmästä menosta myös nauttinut.
Jos Iisakin ensimmäistä vuotta pitäisi äidin näkökulmasta yhdellä sanalla kuvailla niin se olisi helppo. Tosin olen monta kertaa tullut siihen tulokseen että minusta vauvat vain ovat jotenkin yksinkertaisia, sitten kun kuvaan astuu itse kasvattaminen homma menee paljon haastavammaksi. Muistan aina sen hetken kun otin tuota yllä olevaa kuvaa sairaalassa ja mietin että miten ikinä voisin päättää että tämä lapsi on meidän viimeinen; vastasyntyneet ovat niin täydellisen viattomia ja puhtoisia, siinä vain tuhisevat ja saavat äidin tuntemaan olonsa maailman tärkeimmäksi ihmiseksi.<3
Nyt meidän iloinen tuhisija kävelee jo täysillä, kiipeää joka paikkaan ja laittaa kaiken käsiensä ulottuvissa olevan suuhun. Vaatii siis kokopäiväistä paimentamista... hmmmm... kaikessa ihanuudessaan ehkä meidän lapsiluku todella on nyt täysi!
Iisak otti ensi askeleensa 11 kuukauden iässä, mutta alkoi kunnolla kävellä ehkä viikkoa ennen synttäreitään. Uuden oppiminen ja siitä seuraavat reaktiot lapsilla ovat jotain niin parhautta, ilo ja into on aivan sanoin kuvaamatonta. Hampaita herralla on suussa jo viisi ja muutama sanakin löytyy varastosta, tosin se aivan ensimmäisenä pari kuukautta sitten opittu äiti-sana on nykyään yleiskäytössä kaikelle komentamiselle ja yleiselle ketutukselle...:D
Vietimme Iisakin syntymäpäiviä sukulaisten ja kummien kesken. Pieni mies oli vieraiden mukana saapuvista lahjoista hieman hämillään, mutta onneksi hänellä oli kaksi todella innokasta apuria vierellä. Nyt on pörisytelty pikkuautoilla menemään, harjattu hampaita ahkerasti ja soviteltu uusia ihania keväisiä ja kesäisiä vaatteita.
Tein meidän seinälle Iisakin ensimmäisen vuoden valokuvista kollaasin. Ei tarvittu muuta kuin kuvat, teippiä ja vähän ylimääräistä aikaa. Tein kollaasin ensin lattialle kolmeen eri osaan, kiinnitin kuvat toisiinsa "näkymättömällä" teipillä ja teippasin sitten osa kerrallaan seinälle. Minulla kului tähän valokuvia noin 50 ja jos haluat itse tehdä tällaisen suosittelen että teetät sekä pysty- että vaakakuvia jolloin yhdistelemisen voi tehdä hieman vapaammin. Minä halusin kollaasista satunnaisen näköisen joten osa kuvista jäi osittain toisten alle. Todella helppo toteutettava ja ihan ihan kivan näköinenkin.:)
Ystäväni vinkkasi minulle juuri synttäreiden kynnyksellä että Rauman Pick N Pay:ssa on vaikka mitä ihania paperikoristeita, muffinsivuokia, pillejä ja muita härpäkkeitä. Kävin sieltä hakemassa paperikennopalloja ja muuta ihanaa pikkusälää. En itse edes tiennyt että kyseisessä kaupassa on nykyään niin kattava ja laadukas sisustus-/leivontatarvike-puoli. Käykää siis raumalaiset ihmeessä kurkkaamassa jos on jotain juhlia tulossa!
Tällä kertaa kakku oli aivan tavanomainen peruskermis ja muutenkin yritin pysyä jossain järkevissä raameissa tarjoilujen suhteen. Teen yleensä aivan liikaa kaikkea ja sitten sitä joudutaan päiväkaupalla mussuttamaan muffinsia huonon omatunnon saattelemana..:D
Kinuskikissan kirjasta bongatut tähden malliset pistaasikeksit taisivat olla tämän kertaisen kahvipöydän isoin hitti ja aion niiden ohjeen laittaa tänne vielä myöhemmin jakoon. Näitä voisi mielellään nauttia joskus myös pikkusuolaisena vaikka kuohuvan kera.;)
Kakkukynttilän puhaltaminen oli aika lystikästä hommaa sekin ja kuten sankarin nenän päästä voi huomata niin pieni käsi ehti yllättävän vikkelästi sujahtaa kermakuorrutuksen kautta suuhun. Mutta kyllähän sitä nyt päivän päätähti pienen maistiaisen ansaitsee omasta kakustaan.. ja ihan kuin olisin sivusilmällä huomannut että ukki jakeli omasta kakkupalastaan niitä maistiaisia vähän enemmänkin.;D
"Koti jossa on yksivuotias
omistaa elävän auringonsäteen."
Näin se on.<3
Kommentit