Our happy place

Nopeasti laskien viimeisen 15 vuoden aikana olen asunut yli kymmenessä eri osoitteessa ja perheenä meillä on ollut koti neljässä eri maassa. Koti on koti, olipa se missä tahansa tai minkälainen tahansa, mutta melkeinpä jokaiseen meidän aiempaan kotiin on aina sisältynyt tunne väliaikaisuudesta. Tarkemmin ajateltuna, ehkä Espoon kotimme oli ainoa, jossa ei ollut hetkellisyyden tuntua. Koti oli siihen elämäntilanteeseen ja kokoonpanoon juuri täydellinen. Ja jotain juuri sellaista me olemme viimeisen vajaan vuoden etsineet; paikkaa joka tuntuisi tälle hetkelle juuri oikealta, mutta myös paikkaa joka ylittäisi ajan. Jotain mihin jäädä. 

Etsinnät tuntuivat välillä (varsinkin viimeiset puoli vuotta) toivottomilta. Mikään ei aivan kolahtanut ja jos kolahtikin niin joku muu juttu ei natsannut. Olen itse aina ensimmäisenä hokemassa, että odottaminen palkitaan ja jotenkin uskon siihen, että mitä kauemmin odottaa sitä parempi palkinto. Noh... rehellisyyden nimissä en todellakaan jaksanut pahimpina epätoivon hetkillä itse kääntää asiaa positiiviseen, mutta taas sai huomata että paikkaansahan tuo piti. Sillä TÄÄLLÄ ME VIHDOIN OLLAAN! Omassa ja juuri oikealta tuntuvassa kodissa. Muutostamme on puolitoista viikkoa ja tietysti kaikki on vielä vähän kesken, mutta ai että tätä fiilistä kun saa omaansa laittaa. Rakentaa jotain meistä viidestä jokaiselle, paikkaa missä olla ja elää yhdessä.<3

Ja ainakin yksi paikka täällä on melkein valmis, se on meidän kodin sydän.  

Keittiössä päästiin suoraan sisustamiseen pariin, muiden puitteiden ollessa valmiina. Meille oli itsestään selvää että edellisen kodin ruokailuryhmä tulee myös uuteen kotiin, niinpä keittiön ainoiksi hankinnoiksi jäivät lamppu, matto, muutama taulu ja tietysti jotain sisustus-sälää. 

Nicolas Vahen keittiötuotteet ovat minusta aivan ihania; kaunis ulkonäkö ja käytännöllisyys samassa paketissa. Purkit ja putilot ovat täytettäviä, joten niiden hankkiminen kirpaisi vain kerran. Suolan, pippurin ja salaatteihin muuten aivan täydellisen maustetun oliiviöljyn ostimme Rauman Kodinonnesta ja samaisesta liikkestä ovat myös alla olevat Rauma-taulut. Rakastuin tauluihin ensi näkemältä ja itse asiassa ostin pienemmän "Sillail oikke" -taulun myös äidilleni äitienpäivälahjaksi. Taulun teemana on rauman giäl ja suuremmasta "Pisi ja poiki" -taulusta taas löytyy Rauman kartta. Niin ja uusi kotimme on siis Turussa, joten näitä tauluja voi varmaan kutsua kotiseutu-rakkaudeksi. Kyllähän Rauma on ja tulee aina säilymään sekä minun että mieheni eletyn elämän pohjakerroksena.

Puuttuvana palasena ovat vielä baarijakkarat. Toivottu ulkonäkö alkaa olla selvillä; jotain mustaa, siroa ja selkänojatonta. Hans K:n zigzag jakkarat ovat tällä hetkellä vahvimpana vaihtoehtona, sillä ne ovat muotokieleltään meidän silmäämme sopivan yksinkertaiset ja myös hinnaltaan kohtuulliset. 

Keittiön ruokailuryhmä on same old ja istuu tänne juuri passelisti ja keittiön lampun hankimme niin ikään Kodinonnesta. Kyseessä on Vitan Acorn kuparisella sisuksella. Olen mieltynyt pieniin siroihin lamppuihin, niissä on minun silmääni jotenkin erilaista mielenkiintoa ja herkkyyttä. 

Erityisen rakastunut olen talomme suuriin ikkunoihin ja niistä avautuvaan luonnonläheiseen maisemaan. Viimeksi tänä aamuna katselimme Iisakin kanssa kun valkohäntäpeura poikasensa kanssa käyskenteli viereisellä niityllä. Luonnon läheisyys toimii hyvänä kontrastina sille, että asumme alueella joka on pullollaan vasta rakennettuja taloja. Luojan kiitos meidän ikkunoistamme avautuva metsä on luonnonsuojelualuetta ja säilyy rakennustyömaiden ulottumattomissa ja kotikadultamme sadan metrin päässä, onkin jo sellainen fiilis kuin olisi Arttu Wiskarin mökkitiellä.;D

Ja loppuun vielä ehkä yksi kauneimmista metsistä joissa olen eläissäni ollut. Kielot odottavat vielä kukkaan puhkeamistaan ja tammet lehtiään, mutta kesä on selvästi täällä.<3