Heppatouhuja

Heippa pitkästä aikaa ja terveiset kauniin talvisesta Oulusta! Ihan mieletöntä jos nämä kelit nyt jatkuisivat ja saataisiin nauttia lumesta ja sen mukanaan tuomasta valosta!:)

Eevi totesi viime keskiviikkona tarhaan ajaessamme että huomenna mä en äiti voi mennä tarhaan kun mulla on työpäivä. Minä sitten kysäisin että mihinköhän olet menossa töihin ja neiti tokaisi hyvin yksioikoisesti "heppatouhuja". Eevi on jo kauan kinunut ratsastamaan ja pakkohan hänen oli vihdoin ja viimein sinne päästä. Sain aiemmin vinkin Hietasaaren ponipihasta joka olisi juuri sopiva paikka pienimmillekin heppaintoilijoille ja soitin Ponipihan Realle heti keskiviikkona ja sovimme ajan maanantai aamuksi kun lapsilla on tarhasta vapaapäivä. Eemil oli myös halukas ponin selkään joten päädyimme ottamaan molemmille lapsille omat ponit joiden kanssa pääsisi puoleksi tunniksi touhuamaan ja ratsastamaan.


Maanantaiaamun odotus päättyi vihdoin kun kurvattiin tallin pihaan ja voi että mikä elämys tämä tällaisille kaupunkilaiskersoille oli. Ponin selkään päästiin ehkä ensimmäistä muttei todellakaan viimeistä kertaa! Hommasta tykkäsivät molemmat lapset, mutta Eevi oli innosta aivan soikeana. Ja pakko todeta että äitikin innostui niin että jos Eevi päättää alkaa heppahulluksi ja isompana vaati hoitoheppaa niin äiti on ihan messissä jos iskää täytyy tässä asiassa jotenkin käännyttää...;D En itse ole koskaan varsinaisesti ratsastanut mutta lapsena Uotilassa asuessamme kävin yhdellä tallilla touhuamassa ja tulin kuulemma sieltä milloin yltä päältä hevosen pa***ssa  ja milloin valkoisen maalin peitossa kotiin(kivoja pyykkiyllätyksiä :D). Lisäksi yksi parhaista kesistäni oli kun pääsin Lempäälään sukulaistemme luokse kesätöihin ja sain touhuta hevosten kanssa koko ihanan kesän. 

Mutta sitten takaisin eiliseen.. Rea oli meitä Kunkku-ponin kanssa vastassa ja ensimmäisenä hiukan tutustuttiin rapsuteltiin ja sitten lähdettiin tallille. Matkalla vastaan tuli Aku-kissa jolle lapset pääsivät antamaan aamupalaa ja sitten valkattiinkin sopivat kypärät päähän ja mentiin katsomaan Kunkun kaveria Bellaa jolla Eemil ratsastaisi. 
Itseäni vähän jännitti tulisiko lapsille pupu pöksyyn, mutta molemmat menivät reippaasti poniensa selkään. Eevi ratsasti Kunkulla jonka nimi juontaa kuulemma juurensa tämän tavasta olla omapäinen ja määräillä muita, siinä hiljaa mielessäni mietin että nyt Kunkku sai kyllä selkäänsä toisen "Kunkun"..:D 


On hienoa huomata miten lapsikin ymmärtää että tällaisen "ison" eläimen kanssa käyttäydytään rauhallisesti; ohjeita on kuunneltava ja eläin täytyy ottaa huomioon jokaisessa liikkeessään. 


Pienen ratsastuslenkin jälkeen vielä kiiteltiin ihania poneja..


 ..ja sitten olikin aika lähteä katsomaan mitä kaikkea muuta ponipihalta löytyisi ja kyllähän sieltä löytyi vaikka ja mitä!

Tietysti hevosia..



Musta shetlanninponi ja mustavalkoinen ameriikan miniatyyrihevonen... 


Aasi.. 


Ja tietysti tallitonttu!


Tämä tallitonttu eleli muuten aikamoisessa melussa sillä sisään mentäessä kuului sen päiväinen määintä ettei ollut vaikeaa arvat mitä eläimiä näistä karsinoista löytyisi ja pieniä pässejähän siellä oli. 


Nämä kaverit odottelivat malttamattomina ulos pääsyä, mutta kun portti aukaistiin unohtuivat he kaikki ensimmäisen näkösällä olevan heinäpaalin luokse. 


Kauralla saatiin houkuteltua kaverit pihalle aasin seuraksi.


Seuraavaksi ponipihan minun mielestäni ehkä suloisimmat otukset; minipossut Hulda & Hilda.


Heidätkin päästettiin vähän vapaalle jalalle ja lapset saivat syöttää heille porkkanoita. Tässä koko touhussa yksi parhaimmista asioista oli ehdottomasti se että lapset pääsivät oikeasti näiden eläinten keskelle, koska yleensä sitä vain ihaillaan jotain lehmiä ja lampaita kesälaitumella auton ikkunan takaa. Kyllähän sitä huomasi että lapset olivat vähän ihmeissään kun sanottiin että sinne sisään vaan silittelemään.


Lopuksi käytiin vielä moikkaamassa lampaita. Nämä rauhalliset veijarit tarvitsevat kuulemma korkean portin pysyäkseen siellä minne kuuluvat koska heidän kanssaan harrastetaan lammas agilityä ja he osaavat hyppiä esteiden yli...:D


Ihan mahtava kokemus eikä hintakaan päätä huimannut! Puolituntinen ponilla ja muiden eläinten esittely kustansi 20 euroa per lapsi joten todellakin suosittelen kaikille Oulun suunnalla asuville tätä elämystä!:) Ponipihan sivuille pääset kurkkaamaan TÄÄLTÄ. He järjestävät ohjelmaa myös isommille porukoille.

Mukavaa viikon jatketta!<3







Kommentit

Suositut tekstit