Joulu-Tohinaa

Tohinaa... todellakin. Siitä on varmasti aika monen joulukuu tehty. Tänä vuonna olen kuitenkin hartaasti päättänyt että pidän tohinan sopivasti aisoissa. Ei järjetöntä stressiä vaan pienistä hetkistä nauttimista. Minulle Joulu ei ole aatto vaan oikeastaan kaikki se mikä aattoa edeltää; leipomiset, adventit, joulukorttien väsäily, tonttupuuhat, glögihetket, kynttilät, läheisten ja ystävien tapaaminen ja paljon muuta. Eikä aatossa mitään vikaa ole! Se on ihana päivä, mutta kun joulumieli koostuu muista jutuista ja aatolle jää niin sanotusti vähemmän painoarvoa siitäkin pystyy nauttimaan enemmän. Tai näin asian laita on minun kohdallani. Tänä vuonna vietämme jouluaattoa täällä Oulussa ja odotan sitä innolla, en pakettien tai perinteiden takia vaan niiden ihmisten vuoksi joiden kanssa saamme tuon päivän jakaa ja lasten vuoksi jotka saavat touhuta yhdessä rakkaiden serkkujensa kanssa koko pitkän päivän. Voin sanoa että iloa ja riemua tulee riittämään!

Ehkä perimmäinen syy miksi en halua asettaa aattoa niin vahvasti ylitse kaiken muun on kuitenkin se että me olemme viime vuosina viettäneet joulua milloin missäkin maassa ja kaupungissa jolloin rakkaita läheisiä on tavattu jouluisissa merkeissä pitkin kuuta ja jokainen yhdessä vietetty hetki on minulle yhtä arvokas. Aiemmin kannoin huonoa omaatuntoa siitä ettemme yksinkertaisesti pysty jakaantumaan moneksi ja näin ollen viettämään "pääpäivää" kaikkien läheistemme kanssa, mutta se onnistui tappamaan oman joulumieleni hyvinkin tehokkaasti. Niinpä oli kai ihan rationaalistakin päätyä siihen ajattelutapaan että joulu on jotain suurempaa, monivivahteisempaa ja laajempaa. 

Lapsien myötä jouluvalmisteluista on tullut köhömmm... huomattavasti kaaottisempia, mutta moninverroin arvokkaampia. Jouluiset hetket ovat kaikkea muuta kuin rauhallista hiljentymistä. Jaettu ilo on kuitenkin moninkertainen ilo ja se kun joulumielen näkee ja aistii omista lapsistaan on parasta koko tässä vuoden ajassa.<3

Nyt kun Eemil ja Eevi ymmärtävät jo joulun päälle on ollut ihanaa rakentaa perinteitä jotka toistuvat vuosittain. Yksi sellainen on ensimmäinen adventti joka aloitetaan joulupuurolla ja joka päättyy siihen kun tonttu on käynyt mystisesti noutamassa lasten toivelistat parvekkeelta ja tuonut tilalle pikkujoulu-paketit. Tänä vuonna kävimme myös ensimmäistä kertaa kirkossa kuuntelemassa lasten kauneimpia joululauluja ja toivon että tästä muodostuisi myös perheelle yhteinen perinne.

Minulle melkeimpä suurinta nautintoa tuottaa kodin koristelu vaikka se täällä Oulun kodissa onkin maltillista kun suurin osa koristeista majailee Raumalla. Onneksi tänä perjantaina suuntaamme Rauman kotiin joten sitä saa tehdä koristelut tuplana.;)

Ja kun kaikkea ei viitsi aina ostaa uutena sitä voi tuunata jokapäiväisistä jutuista jouluisia. Ympäri vuoden ikkunan laudalla majailevat yrttiruukut saivat jouluisen ilmeen hyasinteilla ja pienellä väkertämisellä.

Herra tonttu saa kestää kovia Iisakin painikaverina..:D

Tämän kuukauden parhaat hetket on kuitenkin koettu aivan muissa kuin Joulu tunnelmissa. Ystäväni oli käymässä täällä meillä ja sain viettää hänen kanssaan kolme ihanaa ja antoisaa päivää. Parasta tässä oli se että olemme molemmat omilla tahoillamme viettäneet melko ruuhkaisia vuosia ja näkemisemme on jäänyt pariin kertaan vuodessa ja niinäkin kertoina aikaa on ollut rajallisesti, mutta nyt saimme vihdoin ja viimein jutella ajan kanssa. Hengenheimolaisuus ei ole kadonnut perhe- tai työelämän kiireisiin ja se että vuosi toisensa jälkeen rinnalla kulkee ystäviä joille voi uskoutua aivan kaikesta on jotain korvaamatonta. 

"-Välimatkan merkitys on niin kovin pieni silloin kun ystävän merkitys on korvaamattoman suuri." 

Tämän tosiasian havaitsemisesta olen ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana enemmän kuin kiitollinen.<3

Tunnelmallista ja ilon täyteistä viikkoa jokaiselle!