Pikkuritarit

Me vietimme perjantaina Turussa mitä hauskinta päivää mitä parhaimmassa seurassa!<3 Pienet kesäretket Suomen suvessa ovat lasten kanssa aina kivoja; matkan tekoon ei kulu kohtuuttomasti aikaa ja aina välillä sitä unohtuukin miten läheltä löytyy tosi mielenkiitoisia kohteita. Meidän muksut olivat Turun linnassa nyt ensimmäistä kertaa(huuups...) ja itselläkin viime käynnistä on jo yli kymmenen vuotta aikaa. Linnan tarjoama vajaan tunnin mittainen ritarikierros osoittautui todella hyvin järjestetyksi opastukseksi linnan historiaan ja ritareiden kultaiseen keskiaikaan. Lapsia oli kierroksella kymmenkunta ja kaikki kuuntelivat oppaan tarinoita aivan haltioissaan. 

Siitä parhaasta seurasta... kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

Siellä ne kaverukset talsivat käsi kädessä! Lasten kasvaessa on niin sydäntä lämmittävää seurata ystävyyssuhteiden syntyä ja kehitystä. Kaverit opettavat niin valtavasti sosiaalista kanssakäymistä ja toisen ihmisen hyvin kohtelemista, aivan eri tavalla kuin me vanhemmat pystymme opettamaan. Me ohjaamme ja opastamme jatkuvasti lasta jonkin asteisesta auktoriteettiasemasta käsin, mutta ystävät ovat toistensa kanssa huomattavasti enemmän samalla viivalla. Kun riitoja tai ongelmia syntyy ne voidaan selvittää yhdessä, oppia yhdessä ja side vahvistuu entisestään.<3

Meidän Iisak ei ritaritarinoista paljoa välittänyt, totta puhuen herra on aika haastavassa iässä kun on kyse muiden mukana kulkemisesta. Oma pää on todellakin löytynyt ja sen mukaan mennään viimeiseen asti. Iisak on fysiikaltaan tosi erilainen mitä Eemil ja Eevi reilun vuoden ikäisenä. Apinamme juoksee kuin päätön kana paikasta toiseen ja kiipeää kaikkialle. Pieni järki nimeltä itsesuojeluvaisto on onneksi kuitenkin löytynyt ja ihan kohtuuttomia riskejä hän harvemmin ottaa. Nykyään pöydän päältä kuuluu yleensä narinaa kun pitäisi päästä alas, kuukausi sitten hän tuli sieltä pöydältä alas omatoimisesti hyppäämällä... noh oppi onneksi kerralla että se ei ole kovin hyvä idea!:D 

Ai te meette sinne?! Kuulkaas mä oon päättänyt mennä tänne!

Kiivetä voi ihan kaikkialle ja myös kivoja liukumäkiä on ihan kaikkialla...

Ja jos mä en pääse minne haluan niin... itkupotkuraivarit on aina hyvä idea!;D

Mutta on se niin hauska kaveri.<3 Iisak on nyt keksinyt tervehtimisen jalon taidon ja morjenstaa tutuille ja tuntemattomille. Ruokakaupassa on huvittavaa seurata muiden ihmisten reaktioita, mutta niin ne nuoret coolit pojan klapitkin yleensä moikkaavat takaisin. 

Myös Iisakilla oli kaveri matkassa mukana, Pikku S.<3 Yhteisiä leikkejä ei ehkä vielä ole; on niin paljon tutkittavaa ja ihmeteltävää omin päin, mutta sydämestäni toivon että tällekin kaksikolle syntyisi vielä hyvää ystävyys. On aika huippua että meidän ystäväperheessä kaikki kolme lasta ovat keskenään täsmälleen saman ikäisiä. Eemilin ja K:n välinen 2 kuukautta on joukon suurin ikäero.:) 

Turun linnasta jatkoimme matkaa lounaan kautta Kupittaanseikkailupuistoon joka oli mahti paikka sekin. Valtavan monipuolinen ja suurin osa lysteistä olivat ilmaisia. Menoa ja meininkiä oli kuitenkin sen verran että äidin oli parempi jättää kamera laukkuun ja keskittyä paimentamiseen..:)

Mukavaa sunnuntaita kaikille!!

Meidän poppoo valmistautuu nyt lähtemään Cafe Salin brunssille..:)