Muumeja ja näppylöitä

Ajattelin nyt vihdoin ja viimein laittaa kuvia meidän muutaman viikon takaisesta Muumimaailman reissustamme. Matkaseurana meillä oli Eemilin kummit ja heidän ihana pieni neitinsä Pikku H. Mieheni oli tuolloin jo palannut töidensä ääreen Venäjälle, joten puuhapäivä oli kiva viettää Eemilille erityisen rakkaiden aikuisten kanssa.:)

Ja mihinhän sitä ensimmäiseksi mentäisiin..?

Väkeä oli heinäkuisena päivänä luonnollisesti paljon liikkeellä ja vilinää ja vilskettä riitti. Lasten lempparipaikka taisi tänäkin vuonna olla iki-ihana muumitalo.

... Ja Eevin lemppari paikka oli ehdottomasti kahden huoneen välissä oleva ei niin kovin salainen "salakäytävä".

Kukkuu.. Kuuleeko kukaan?!

Pikku-bestikset nauttivat olostaan ja toisistaan.<3 Nauravat ja riekkuvat isommat lapset toimivat hyvinä viihdyttäjinä ja muumihahmoja pällisteltiin ihmeissään.

Yksi parhaista jutuista Muumimaailmassa on sen monipuolisuus. Näin aikuisenkin näkökulmasta nähtävää ja koettavaa tuntuu löytyvän joka nurkan takaa. Lisäksi toteutuksessa on jätetty kivasti tilaa lasten mielikuvitukselle ja leikeille. 

Nyt vähän häikii pientä posteljoonia...:D

Ja kartan luku paussi..

Ystäviemme kanssa keskustelimme paljon siitä miten hienosti teemapuisto on saareen rakennettu. Luonnon omaa miljöötä on kunnioitettu viimeiseen asti; polut kulkevat kallioiden muodon mukaan ja lähes kaikki on rakennettu luonnon omista antimista. Ei siis mitään muovisia häkkyröitä joka kulmalla vaan maisemaan pehmeästi istuvia puisia rakennuksia ja kulkuväyliä.

 Ihana satujen maailma ja ihana päivä!<3

Mutta siirrytäämpä seuraavaksi niihin näppylöihin...:D Meidän oli eilen tarkoitus lähteä Lahteen Suomeen palannutta isiä moikkaamaan, mutta Eevillepä puhkesi sitten vesirokko. Hävettää myöntää, mutta mun teki eilen aamulla mieli itkeä kun ensimmäiset näpyt löytyivät.. muutamassa viikossa sitä ehtii tulla itselläkin aikamoinen ikävä puhumattakaan Eemilin pettymyksestä. Noh.. noista tuntemuksista kun yli päästiin niin iloksi se meno taas muuttui. Nimittäin Eeviä eivät tunnu näpyt  haittaavan yhtään; ei kitinää, ei kutinaa, ei kuumetta, ei MITÄÄN muuta kuin punaisia ilkeän näköisiä, mutta oireettoman oloisia vesikelloja... ja niitäkin hyvin vähän.:) Niimpä me näillä näkymin pakataan huomenna kimpsut ja kampsut autoon ja suunnataan kohti Lahtea ja oman kullan kainaloa. 

Se on parhautta se!