Karkkipäivä

Eemilin viikon kohokohta; KARKKIPÄIVÄ.

Sitä odotetaan sunnuntaiaamusta lauantaiaamuun, lasketaan öitä ja lasketaan päiviä.. 

Minulla ei lapsena ollut karkkipäivää, enkä ajatellut sitä minään välttämättömyytenä omien lastenikaan kohdalla. Eemil alkoi saada karkkia jossain kohtaa kahden ikävuoden jälkeen ja pikkuhiljaa tuo makea pirulainen vei pikkusormen mukana koko käden. Muutaman kaupan karkkihyllyraivarin ja "-miks toi saa, mut mää en?" -kohtauksen jälkeen päätimme viheltää pelin poikki; kehiin astui karkkipäivä. Selvääkin selvemmät säännöt upposivat melko helposti Eemilin koppaan ja nykyään pieni mies on ylen onnellinen tuosta viikon yhdestä onnen päivästään.

Viime lauantaina herkut käytiin valitsemassa Cenralin karkkitaivaasta ja aika tarkkaan mietittiin ja puntaroitiin mitä kolmea eri sortimenttia pussiin laitettaisiin. Kristillisen tasajaon nimissä äidille ja iskälle sujautettiin tietysti myös omat namit mukaan. Karkin syömisen säännöstelemisessähän ei sinänsä olisi mitään ongelmaa jos niitä olisi tarjolla vain kotona tai tuttujen aikuisten toimesta..

Täällä Venäjällä lapsille kuitenkin tarjotaan karkkia todella helposti ja ihan joka paikassa. Meidän läheisen ostoskeskuksen vaatekaupoissa Eemilin käteen sujautetaan aina suklaalevy ja trippi. Tottakai ymmärrän että tuolla eleellä tarkoitetaan vain hyvää (tai siis koitetaan saada vanhemmat avaamaan kukkaronnyörinsä), mutta että kokonainen suklaalevy kolme vuotiaalle!?
Niinpä poika-polo kiikuttaa levyn aina äidilleen jonka takalisto mystisesti levenee kerta kerralta...;D

Meillä karkkipäivä on siis helpottanut paljon arkea. Eemilin on myös helpompi hyväksyä toisten lasten herkuttelu kun hän tietää omankin päivänsä taas lauantaina koittavan. Samalla totutellaan siihen elämän tosiasiaan että aina ei voi saada kaikkea mitä muut saavat.

Kun pelisäännöt ovat selvät monta pientä ja turhaa arjen riitaa jää riitelemättä.

Karkkipäivä on ollut meidän perheessä ihan huippujuttu!;)