31.viikon mietteitä

Äitiysmekko/H&M

Eilen käynnistyi 31. raskausviikko. Eilen myös aloimme mieheni kanssa pohtia että hetkinen, kyllä se lapsi tuolta uloskin tulee ja vieläpä jo reilun kahden kuukauden päästä. Että pitäiskö käydä nyt tilamaassa ne vaunutkin pikkuhiljaa, samoin turvakaukalo. Reilu viikko sitten neuvolassa nauroin että mä en oikeestaan edes tiedä missä se sairaala täällä Oulussa on, saati sitten missä päässä sitä puljua synnytetään. En yleisestikään elämässä varsinaisesti loista suunnitelmallisuudellani ja mitä enemmän vuosia kertyy mittariin sitä vähemmän jaksan stressata tulevaa. 

Raskausaika on myös munlaiselleni viime tipassa toimijalle mitä petollisinta aikaa, se kun alussa tuntuu kestävän ikuisuuden.. On siis vaikeaa uudelleen orientoitua siihen että tässä viimeisellä kolmanneksellä jäljellä ei enää olekaan ikuisuus vaan pitäisi alkaa toimia, sillä kaikista huonoista taipumuksistani huolimatta viimeinen asia jota haluan on että kolmas lapsi syntyy keskelle keskeneräistä kaaosta. Tai siis kun hän joka tapauksessa syntyy varmaankin keskelle kaaosta, niin että se olisi sitten edes sellainen valmis kaaos..:D

Lasketun ajan tietämillä meidän perheessä eletään aikaa kun mieheni työvuosi on hektisimmillään eikä todellakaan joustavimmillaan, aikaa kun hän kirjaimellisesti käy kotona vain nukkumassa ja syömässä. Hänen työreissunsa ovat lähes poikkeuksetta lentomatkan päässä Oulusta joten pikkuhiljaa täytyy alkaa miettiä suunnitelma B:tä siitä mihin Eemil ja Eevi menevät jos minä olen täällä yksin lasten kanssa kun täytyy lähteä synnyttämään. Yksin synnyttäminen ei minua sen sijaan pelota. Tottakai toivon että homma menisi kuin strömsössä ja lapset olisivat synnytyksen ajan hyvässä hoidossa ja oma puoliso vierellä, mutta kun todennäköisyydet tälle huitelevat jossain 50% tietämillä on turha ajatella että niin on "pakko tapahtua" kun synnytyksen ajankohtaan ja etenemisen nopeuteen ei kuitenkaan voi itse vaikuttaa. Sain myös juuri päätökseen kirjan jossa seurattiin erään kätilön tarinaa 1900-luvun alun Suomessa ja voin sanoa että jos itse saa synnyttää hyvässä hoidossa yliopistollisen sairaalan puitteissa sen on sitten riittettävä. Piste.

Tämä raskaus on muutoin edennyt kaikin puolin mukavasti; aika ja viikot tuntuvat ainakin vielä kuluvan  kuin siivillä. Nyt kun viimeisimmän neuvolakäynnin jälkeen aloitin rautakuurin oma olokin on taas piristynyt hetkellisen nuutumisen jäljiltä. En sen kummemmin edes ajatellut olevani erityisen väsynyt, mutta kun neuvolassa huomattiin että hemoglobiini oli romahtanut selitti se aika paljon joulun ajan olotilaani. Itse ajattelin väsymyksen johtuvan lähinnä reissaamisesta ja touhuamisesta. 

Raskausvatsan sisäänsä muitta mutkitta kätkevä takki/Vila
Huivi/Burberry
Pipo/Balmuir
Kengät/Jimmy Choo

Ensi viikon to do-listalla on siis vaunujen  ja kaukalon tilaaminen, onneksi malli on jo päätetty ja valinnastamme varmasti kirjoittelenkin vielä. Nyt mukavaa lauantain jatkoa jokaiselle!:)