Sisarukset

Lämpimät loppukesän päivät, voiko parempaa ollakaan! Vaikka tämä kesä on ollut todella kolea niin nyt jotenkin tuntuu että ollaan näiden helteiden kanssa extra-ajalla ja näistä on vielä entistäkin kiitollisempi. Meillä vietetään nyt viimeistä viikkoa oman perheen kesken, ensi viikolla alkaa taas  pitkästä aikaa päiväkoti ja elämä avautuu tästä symbioosista missä nyt elellään. Vaikka lapset odottavat jo tarhakavereitaan kuin kuuta nousevaa on ollut ihana viettää kesä ihan vain näin omien parissa. Ja koko kesän hellyyttävin hetki oli kun Eemil kysyi voiko oma sisko olla myös paras kaveri vaikka sitä rakastaa kanssa (totuuden nimissä parhaan kaverin titteli kuitenkin lipeää siskolta aika nopeasti kun samoille viivoille asetetaan parhaat pelikaverit mutta sydämestä ei siskon paikkaa voi kukaan viedä).<3

Tilasin jokin aika sitten meidän kolmelle rakkaalle mustat Livlyn sisarus T-paidat. Eevi oli mekko tuulella joten tällä kertaa paidat puettiin vain pojille. En edes ole mikään suurin fani mitä tällaisiin sisarus paitoihin, pipoihin ja muihin tulee, mutta nämä jotenkin mielyttivät silmää. Ja kun paidat lähetin mukana saapuivat niin ne olivat juuri niin laadukkaan oloiset kuin mitä Livlylta saattoi odottaa.:)

T-paita/Livly
Shortsit/Pomp de Lux
Kengät/Converse

Eevillä on yllään Gapin mekko ja jalassa Conssit ja jos isoveli laittaa lippiksen niin pikkusiskon täytyy myös saada lippis päähänsä... sopii se sitten tai ei... Neiti oli myös lähdössä matkaan kahdella käsilaukulla, mutta sain sentään niistä toisen puhuttua pois. :D

Eemil ja Eevi leikkivät paljon yhdessä ja se jos jokin sulattaa oman sydämen. Välillä käynnissä ovat lätkämatsit ja välillä tehdään legoista prinsessalinna. Sisarukset ovat toisilleen suuri rikkaus ja itse haluan tehdä kaikkeni sen eteen että lapset ottaisivat toisistaan kaiken tuen ja ilon irti. Mutta kyllä meillä kinastellaankin ja ärsytetään ja ärsyynnytään. Paljon. Omalle siskolle ja veljelle on helppoa kiukutella silloin kun hatuttaa ja se kuuluu asiaan. Käsiksi käymisessä kulkee meillä kuitenkin raja ja se raja on jyrkkä. Meidän perheessä jokaisella on oikeus olla ja elää ilman pelkoa siitä että satutetaan. Itsestään selvää on se että me vanhemmat pysymme lestissämme, mutta samaa odotamme myös lapsilta sekä toisiaan, kavereitaan että aikuisia kohtaan. Ne kerrat kun näitä rajoja on kokeiltu eivät todellakaan ole päättyneet pelkkään "ei saa" toteamukseen, vaan homma on tehty juurta jaksaen selväksi. 

Saa tietysti nähdä millaiseksi leikki menee kun lapset tästä kasvavat, ehkä nämä jutut ovat vain vielä helppoja ja todelliset taistelut asian tiimoilta ovat edessä vasta sitten kun lapset ovat vanhempia. Tosin silloinkin aion pitää kiinni kasvatukseni kultaisesta ohjenuorasta: Äidillä on tärkeissä asioissa AINA kovempi pää kuin teillä. Sillä mentaliteetilla on selvitty uhmat, saa nähdä miten murrosiän kanssa menee. Voi olla että käy huonosti.. mutta hei, vielä naurattaa ainakin lapsia!;)

Iisak on istahtanut tämän sisarkaksikon jatkeeksi niin luonnostaan että tuntuu kuin hän olisi aina siinä ollutkin, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Ja helppoahan tuo pienimmän elo on kun ympärillä pörrää neljä ihmistä lepertelemässä, halimassa ja pusuttelemassa. Huomion puutteesta hän ei siis ainakaan kärsi, mutta voin kuvitella että hänestä kasvaa juuri sellainen perheen lellitty kuopus vaikka me vanhemmat kuinka yrittäisimme tiedostaa asian ja pyrkiä tasavertaisuuteen; vaavi mikä vaavi.:)

Eemilin touhuja Iisak tuntuu seuraavan taukoamatta ja Eemil selvästi nauttii pikkuveljeltä saamastaan huomiosta.  Olenkin Eemilille todennut että Iisak ilahtuu hänen paikalle ilmaantumisestaan aina niin paljon vain siitä syystä että Eemil kohtelee veljeään niin hyvin ja jos hän jatkaa samalla linjalla muuttuu ilahtuminen ajan myötä ihailemiseksi ja kukapa pieni poika nyt ei haluaisi olla pikkuveljen silmissä super.<3

T-paita/Livly
Shortsit/Lindex
Kengät/Adidas

Meillä alkaa Iisakin kanssa nyt perjantaina vauvamuskari ja olen niin onnessani siitä että pääsen myös hänen kanssaan harrastamaan. Ensi viikosta alkaen alamme taas viettää kolme päivää viikosta kahden kesken ja se mahtaa tuntua hassulta näin touhukkaan kesän jälkeen, mutta aion nauttia täysin siemuksin jokaisesta kultaisesta hetkestä hänen kanssaan. Kaikkein timanttisimpia ovat kuitenkin ne hetket kun näkee omien lastensa nauttivan yhdessäolosta, hetket joina luodaan elämän mitan kestäviä sisaruuden siteitä. Ne tuovat hymyn suupieliin ja kyyneleet silmiin.<3