Takaisin Venäjälle
Matkasimme lauantaina takaisin Ufaan.
Olin lasten kanssa lentoja edeltävän yön ystävillämme Espoossa. Emme ole nähneet yli vuoteen, mutta joidenkin ihmisten kanssa asiat sujuvat niin että pitkänkin tauon jälkeen pystytään vain jatkamaan suoraan siitä mihin edellisellä kerralla jäätiin.:) Ystäväperheessämme on kolme vuotias tyttö ja liki Eevin ikäinen pieni poika ja oli tietysti ihana nähdä lapsia!!
Yö ennen lentoa oli raskas. Eevi oli kurjasti korvatulehduksen kourissa ja vain kahta päivää aiemmin hänellä oli ollut liki 40 astetta kuumetta. Onneksi tulehdus huomattiin Suomessa, kuumekin laski kokonaan päivää ennen matkaa ja tyttö sai asian mukaiset lääkkeet. Ja kiitos armaan ystäväni Eevi sai kunnon kipulääkkeet myös koneeseen! Eemil ei ollut juurikaan kipeä pienenä, enkä koskaan joutunut antamaan muuta kuin Panadolia ja sitäkin hyvin harvoin. Ystävälläni taas oli kokemusta kunnon korvakierteestä ja siitä miten lapsen oloa tehokkaimmin helpotetaan. En tosiaankaan halua pumpata lapseen turhia lääkkeitä, mutta olen itse ollut lapsena ja nuorena useampaan otteeseen korvatulehduksessa (myös lentokoneessa) enkä tosiaankaan halunnut Eevin kärsivän yhtään enempää kipua kuin oli pakko.
Lähdimme seitsemältä aamulla kentälle ja molemmat lapset nukkuivat vielä automatkan. Kentällä Eemil oli ihan innosta piukeena kun tiesi pääsevänsä pian isin luokse. Suomen päässä kaikki sujui mutkitta ja saimme koneeseen Eeville tyhjän paikan. Helpottaa muuten kummasti kun vauvan saa laskettua edes hetkeksi käsistä, varsinkin kun Eemil tarvitsee vielä apua riisumisessa ym. Molemmat lapset nukkuivat KOKO ensimmäisen lennon. Piti oikein herätellä heidät, kun kone oli laskeutunut.
Moskovassa kamat täytyy ottaa ulos ja tehdä uusi Check in koska jälkimmäinen lento on maan sisäinen. Sitä ennen täytyy kuitenkin mennä viisumitarkastukseen. Jostain syystä se jännittää mua aina kovasti, mutta meillä ei ole kummallakaan kerralla ollut siinä mitään ongelmia, päinvastoin virkailijat ovat aina olleet todella ystävällisiä. Ensimmäinen todellinen huolenaihe olikin sitten se miten saan rahdattua tavarat ja lapset lähtötiskille.
Olin lasten kanssa lentoja edeltävän yön ystävillämme Espoossa. Emme ole nähneet yli vuoteen, mutta joidenkin ihmisten kanssa asiat sujuvat niin että pitkänkin tauon jälkeen pystytään vain jatkamaan suoraan siitä mihin edellisellä kerralla jäätiin.:) Ystäväperheessämme on kolme vuotias tyttö ja liki Eevin ikäinen pieni poika ja oli tietysti ihana nähdä lapsia!!
Yö ennen lentoa oli raskas. Eevi oli kurjasti korvatulehduksen kourissa ja vain kahta päivää aiemmin hänellä oli ollut liki 40 astetta kuumetta. Onneksi tulehdus huomattiin Suomessa, kuumekin laski kokonaan päivää ennen matkaa ja tyttö sai asian mukaiset lääkkeet. Ja kiitos armaan ystäväni Eevi sai kunnon kipulääkkeet myös koneeseen! Eemil ei ollut juurikaan kipeä pienenä, enkä koskaan joutunut antamaan muuta kuin Panadolia ja sitäkin hyvin harvoin. Ystävälläni taas oli kokemusta kunnon korvakierteestä ja siitä miten lapsen oloa tehokkaimmin helpotetaan. En tosiaankaan halua pumpata lapseen turhia lääkkeitä, mutta olen itse ollut lapsena ja nuorena useampaan otteeseen korvatulehduksessa (myös lentokoneessa) enkä tosiaankaan halunnut Eevin kärsivän yhtään enempää kipua kuin oli pakko.
Lähdimme seitsemältä aamulla kentälle ja molemmat lapset nukkuivat vielä automatkan. Kentällä Eemil oli ihan innosta piukeena kun tiesi pääsevänsä pian isin luokse. Suomen päässä kaikki sujui mutkitta ja saimme koneeseen Eeville tyhjän paikan. Helpottaa muuten kummasti kun vauvan saa laskettua edes hetkeksi käsistä, varsinkin kun Eemil tarvitsee vielä apua riisumisessa ym. Molemmat lapset nukkuivat KOKO ensimmäisen lennon. Piti oikein herätellä heidät, kun kone oli laskeutunut.
Moskovassa kamat täytyy ottaa ulos ja tehdä uusi Check in koska jälkimmäinen lento on maan sisäinen. Sitä ennen täytyy kuitenkin mennä viisumitarkastukseen. Jostain syystä se jännittää mua aina kovasti, mutta meillä ei ole kummallakaan kerralla ollut siinä mitään ongelmia, päinvastoin virkailijat ovat aina olleet todella ystävällisiä. Ensimmäinen todellinen huolenaihe olikin sitten se miten saan rahdattua tavarat ja lapset lähtötiskille.
Helpolla selvittiin, sain apua eräältä hyvin suomea puhuvalta venäläismieheltä. Tavarat siis seuraavalle lennolle ja turvatarkastuksen kautta lähtöportille. Muutamasta asiasta huomasi heti tulleensa Venäjälle; ensinnäkin joka paikassa haisee tupakka ja toiseksi kun katsoin kentän ikkunasta ulos joku yritti työntämällä saada Ladaa käyntiin..:D Kentällä ei saa polttaa kuin tupakkahuoneissa, mutta ne ovat aina täynnä porukkaa ja niiden ympärillä on kaamea löyhkä.
Meillä oli lähtöportilta bussikyyditys koneelle. Eevi oli vielä turvakaukalossa joka oli vaunujen päällä. Mua aina jotenki huvittaa kun ihmiset alkavat jonottaa lähtöportilla 15 minuuttia ennen Boardingin alkua, ihan kuin sinne koneeseen ei otettaisi vaikka istuisikin rauhassa ja odottelisi ruuhkan laantumista. Mä en liiemmin rakasta jonottamista joten pysyttelen yleensä sivussa kunnes jono on kadonnut ja suurin osa porukasta on koneessa. Kun boarding alkoi ihmiset vinkkasivat jonon kärjestä meidät lasten kanssa ensimmäisiksi. Venäläiset tuntuvat ottavan lapset aina huomioon. Muutenkin mua tultiin heti auttamaan bussiin nousussa ja eräs mies halusi auttaa ja kantaa Eevin kaukalon koneeseen. Kauhean huomaavaista toimintaa!:)
Eemil nukkui myös toisen lennon kokonaan ja Eevikin nukkui ensimmäisen tunnin. Jälkimmäisen tunnin pikkuneiti oli hereillä ja hän oli kovin seurallisella tuulella. Korvakivusta EI TIETOAKAAN!
Eevillä alkoi koneessa nousta ihottuma ja vauvarokkohan se sitte oli. Aiempi kolmen päivän kuume johtui siis siitä.
Perille päästiin siis todella mukavan matkan myötä, mun pikkuset olivat kauhean reippaita ja urheita reissulaisia.<3 Ja määränpäässä odotti Rakas ja ihana talvinen ja luminen Ufa!
Kommentit