Hulluuntunut Jouluun

Missä ihmeessä sen taika lienee. Mielen valtaa juuri se lämmin tunne josta lauluissa aina puhutaan.. valtava kiitollisuus tästä elämästä, muistot lapsuusjouluista, antaminen, saaminen, hiljentyminen, tuoksut ja läsnäolo. 

Oman hulluuntumisen (hullaantuminen on ehdottomasti liian lievä ilmaus) olen perinyt Äidiltäni ja toivon että onnistun leipomaan omista lapsistani myös jouluihmisiä, onhan meillä unilaulunakin ympäri vuoden Jouluyö, juhlayö. :D

Kuusi hankitaan ensi viikolla ja ensimmäiset koristeet odottavat paraatipaikalle pääsyään.

Huomasin hopeisen kuusen lähikauppamme sisustus-/kukkapisteessä. Se oli silloin vielä keskeneräinen ja pyysin putiikin pitäjää varaamaan sen minulle sen valmistuttua. Ihanahan siitä tuli.

Varpunen jouluaamuna.

Jouluomenoita.

Huomenna koristelemme Eemilin kanssa piparkakkutalon katon. Se piti itseasiassa tehdä jo tänään, mutta Megassa käynti, pulkkailu ja maalaaminen vei täysin aikamme. Piparkakkutaloa kun pitää ehdottomasti koristella joululaulujen säestyksellä kaikessa rauhassa. Katsotaan päätyykö edes puolet karamelleista itse taloon.. tuo poika kun on aikamoinen makuri ja koristeluhetkessä ei äidinkän sovi heittäytyä karkkinatsiksi. Huomenna on  muutenkin meidän pikkumiehelle jännittävä aamu kun joulukalenterista päästään avaamaan ensimmäinen luukku. Nyt on ensimmäinen vuosi kun oma lapsi alkaa oikeasti ymmärtää Joulun päälle. Tiedossa on siis askartelua, koristelua, piparkakkujen leivontaa ehkä jopa tonttujen yllätysvisiittejä..;)