Kotia kohti

Lauantaina lähdimme koko perheen voimin Suomeen. Lensimme Moskovan kautta Helsinkiin ja kumpainenkin lento kesti alle kaksi tuntia. Matkan ainoa puuduttava osuus oli 7 tunnin odottelu Moskovan lentokentällä, mutta siitäkin selvittiin ihmeen helpolla. Lähdimme kotoa 4.30 aamulla joten Moskovassa maittoi jo uni, onneksi saimme vallattua yhden penkkirivin ja otimme nokoset koko porukalla. Matka meni siis kivuttomasti, niinkuin kaikki matkat tähän asti. En oikeastaan ymmärrä miksi siitä lasten kanssa matkustamisesta kohkataan aina niin kovasti. On itsestään selvää että jossain kohtaa reissua tulee levottomampi vaihe tai itkua, mutta oma suhtautuminen vaikuttaa aika paljon siihen miten tilanteista selvitään... ainakin meillä.

Eemil ihailee lentokoneita.

Meidän perheen isi ehti olla kotosalla vain yhden kokonaisen päivän ja se olikin tietysti täynnä ohjelmaa. Kävimme appivanhemmilla syömässä, mieheni ihanan kummitytön 4v. synttäreillä ja päivän päätteeksi ihailimme vielä Prisman ilotulitusta. Prisma avasi sen myötä joulukautensa ja kyllä siitä tulikin ihan pikkasen jouluinen olo.:) 

Tuli ihan sellainen hengen salpaava hetki kun taivaalla räiskyi ja tämä oli ihan oikeasti hieno ilotulitus ainakin meidän porukan mielestä.

Illalla ehdittiin vielä syödä ja saunoa hyvin, mutta olisihan se ollut ihanaa jos oltaisiin voitu olla pidempi aika Suomessa koko perheen kera.
Me jäimme siis lasten kanssa Suomen kotiin vielä hetkeksi ja yritämme parhaamme mukaan ehtiä nähdä mahdollisimman paljon tuttuja ja tärkeitä kunnes koittaa aika palata Venäjälle.