Taivaan sinistä

Kävimme Suomen vieraidemme kanssa Ufan suurimmassa ortodoksisessa katedraalissa. Paikka oli mykistävä, niin kuin kirkot yleensä ovat. Uskonto kulkee täällä vahvasti arkipäivässä mukana. Se näkyi myös kirkon kävijämäärässä.

Cathedral of the Nativity of the Mother of God

Kuka lie tässä kirkon pihalla sijaitsevassa kopperossa asuu, vahtikoira kenties..

En ole aikuisiälläni käynyt kertaakaan ortodoksisessa kirkossa. Kun menimme kirkkoon mieheni vanhempien kanssa, käynnissä oli jumalanpalvelus. Sisällä tuoksui suitsuke ja kaikkialla oli kauniita ikoneja joiden luona ihmiset kävivät rukoilemassa ja sytyttämässä kynttilöitä. Vaikka sisällä oli hyvin harras tunnelma silti siellä tuntui jollain tavalla vapautuneelta. En tiedä johtuiko se siitä että ihmiset kulkivat sisään ja ulos rauhassa omia aikojaan paikalla istumisen sijaan vai siitä että jumalanpalvelus ei kuulostanut saarnaamiselta laulavan lukutavan vuoksi. Olisin voinut vain istuskella, katsella ja miettiä syntyjä syviä ikuisuuden. Harvoin fyysinen tila ja tunnelma saa aikaan niin hyvän ja rauhallisen olotilan.

Jälleen myös yksi upea ihmisen kädentaidon näyte nähty. Sitä voi vain kuvitella ketkä näitä kuvia ovat aikanaan vakailla käsillään maalanneet, ketkä ovat veistelleet kauniit koristukset tai valmistaneet toinen toistaan upeammat kattokruunut.

Uskonto inspiroi.