Isi

Isä ja lapsi

Vietimme "varsinaista" isänpäivää Suomessa. Oli ihanaa olla paikan päällä juhlistamassa Pappaa ja Ukkia, lapsilleni on siunaantuneet aivan korvaamattoman upeat isoisät! Syli aina avoinna ja kädet valmiina auttamaan.<3

Illalla kokkasin isälleni isänpäivän kunniaksi ja myös pikkuveljeni olivat meillä. Voisi kuvitella että ilta olisi omistettu isäni hemmotteluun ja rauhalliseen oleiluun, mutta jokainen joka tuntee isäni tietää että sellaista ei ollut tiedossa..:) Vaikka ukkia hemmoteltiin ja vähän lahjottiinkin oli ukin ilta touhuntäyteinen kuten aina.

Ensinnäkin iskä toi meille kauhean kassillisen puita ja laittoi takkaan prasun. Me emme ehtineet hankkia lainkaan puita talveksi emmekä ole toki liiemmin takkaa täällä polttamassakaan.

Samalla iskä viritti kattoon häkävaroittimen.

Iskä toi tullessaan myös aarrelaatikon; pikkuveljeni vanhoja lelu-ukkoja ja kaikenmoista pikkusälää joka oli erityisesti Eemilin mieleen. 

Ja voi mikä onni, mukana oli myös minun barbie-asustelaatikkoni. Sen sisältö odottaa vielä Eeviä, mutta Eemilkin tutki laatikon sisältöä kanssani innoissaan. Barbien hiustenkuivain oli hänen mielestään porakone..

Tarkkasilmäinen huomaa ensimmäisestä kuvasta, että isäni avaa luukkua haarukalla, meillä ei siis ole vielä edes takkasettiä ja sitä ei kuulemma saa ennen joulua ostaakaan. No.. tänään kun tulimme puistoreissulta kotiin ovenkahvassa roikkui tällainen.

Isi oli askarrellut pientä hätävaraa.:) 

Minun isäni on aina ollut samanlainen touhuaja joka hoitaa homman kuin homman. Eniten isässäni arvostan hänen avuliaisuuttaan. Milloin hän on maalaamassa jonkun mummon aitaa tai kolaamassa naapurin papan lumia. Iskä on aina pitänyt huolta muistakin kuin "omistaan" ja nykyään se on todella harvinainen piirre ihmisessä.

Isäni on myös huumori-ihmisiä isolla Hlla! Harrastin ylä-asteella taitoluistelua ja eräissä kisoissa isäni joutui pyytämään nuoria kiekkoilijoita olemaan katsomossa hiljempaa jotta luistelijoilla olisi työrauha. Muutama pojista oli kanssani samalla luokalla ja he kysyivät seuraavan päivänä koulussa oliko isäni ollut mahdollisesti humalassa koska oli esittänyt asiansa niin iloisesti. -"Ei, se oli ihan normaali itsensä." Vastasin nolona.

Ihmekö että pelkäsin nuorempana monien ystävieni isejä, he kun olivat niin NORMAALIN vakavia miehiä..:D

Tänä päivänä en muuttaisi isääni piiruakaan vakavampaan suuntaan. Jos jotain olen aikuisiällä oppinut niin sen että maailman mahtuisi vielä paljon enemmän naurua, hupsuutta ja välittömyyttä. Minun isäni tuo tänne näitä kaikkia ainakin tuhannen perustylsän suomalaisen edestä!


Nimim. Isin tyttö