Addiktoitunut??

Palasimme viime yönä kotiin Sveitsistä. Reilu viikko aivan upeissa maisemissa teki kyllä tehtävänsä, akut on ladattu täyteen ja tästä on hyvää aloittaa uusi vuosi. Mielelläni olisin viettänyt Alppien sylissä vielä toisenkin viikon, mutta kotiinkin on aina ihana tulla. Tuttu kahvinkeittimen porina aamulla, oma sänky, arki... ja BLOGGAILU. Taidan olla addiktoitunut tähän nettiraapusteluun!?

Palaan vielä vähän vanhaan ja laitan kuvia meidän aatosta. Mulle Joulussa kyse on matkasta enemmän kuin määränpäästä; parasta on kaikki se valmistelu, fiilistely ja rakkaus. No voin kertoa että Eemilille se aatto taisi olla pääasia, voi mitä onnea kun tonttu kävi!;)

Aamulla Eemiliä odotti olkkarissa aika mieluinen yllätys isältä ja äidiltä..

Sitten katseltiin tietysti Joulupukin kuumaa linjaa.

Pikku neiti oli muuten ainut meidän perheestä joka ei viettänyt päiväänsä pyjamassa. Oli ihan pakko laittaa tuo Euran Minimaakarin ihana mekko päälle! 

Joulupuuron ja aamutouhujen jälkeen puimme toppavaatteet niskaan ja lähdimme katselemaan jääveistoksia, nyt oli jo paljon valmiimpaa kuin edellisellä kerralla. Alemman kuvan jääliukumäki oli aika siisti, luisto oli kohdallaan.:)

Sitten tultiin takaisin kotiin ja tonttu kävi jättämässä lahjat kuusen alle.

Paketeista paljastui kaikkea kivaa ja loppupäivä kuluikin lahjojen parissa leikkiessä. Eemil otti kaiken ilon irti myös Eevin uudesta leikkikehästä..

Poitsun mieluisin ja toivotuin lahja taisi olla oma kamera. Kuvia on otettu jo vaikka kuinka.:)

Ja vaikka lahjat eivät todellakaan ole aikuisen Joulussa mikään pääasia niin sain mitä ihanimman yllätyksen mieheltäni. Paketista paljastui kauan haaveiltu kaunokainen jota en lainkaan osannut odottaa.<3

Kun aatto oli loppumaisillaan meillä valmistauduttiin jo seuraavan päivän Sveitsiin lähtöön. Reissukuvia on siis tiedossa tuhoton määrä..;)