Davosin maisemia
Otsikon mukaisesti nyt seuraa kavalkaadi kuvan kauniista Davosista. Meidän touhuista siellä kirjoittelen myöhemmin.
Olen kerran aiemmin ollut alppimaisemissa Italiassa pienessä vuoristokylässä nimeltä Asiago. Olin tuolloin varmaan 14-vuotias ja muistan vain pitkät huokaukset kun katselin upeita maisemia. Samat hengen salpaavat huokaukset toistuivat vielä 25-vuotiaanakin.
Zürichissä jonne aluksi lensimme oli todella lämmintä ja maisemat kuin toukokuulta. Auringon lämpö tuntui niiiin ihanalta Venäjän pakkasten jälkeen. Kentältä Davosiin matkasimme bussilla.
Davosissa olikin sitten jo talvisempaa. Aamut olivat usein pilvisiä, mutta kellon lähestyessä kahtatoista taivas alkoi melkein joka päivä kääntyä sineen.
Seuraavat kuvat ovat päivältä jolloin nousimme Schatzalpin rinteeseen.
Nämä kaksi kuvaa on otettu Jakobshornilta yli 2000m korkeudesta. Gondolihissillä ylös noustessa ainakin minua alkoi hirvittämään.
Olen kerran aiemmin ollut alppimaisemissa Italiassa pienessä vuoristokylässä nimeltä Asiago. Olin tuolloin varmaan 14-vuotias ja muistan vain pitkät huokaukset kun katselin upeita maisemia. Samat hengen salpaavat huokaukset toistuivat vielä 25-vuotiaanakin.
Zürichissä jonne aluksi lensimme oli todella lämmintä ja maisemat kuin toukokuulta. Auringon lämpö tuntui niiiin ihanalta Venäjän pakkasten jälkeen. Kentältä Davosiin matkasimme bussilla.
Davosissa olikin sitten jo talvisempaa. Aamut olivat usein pilvisiä, mutta kellon lähestyessä kahtatoista taivas alkoi melkein joka päivä kääntyä sineen.
Seuraavat kuvat ovat päivältä jolloin nousimme Schatzalpin rinteeseen.
Nämä kaksi kuvaa on otettu Jakobshornilta yli 2000m korkeudesta. Gondolihissillä ylös noustessa ainakin minua alkoi hirvittämään.
Pieni polvien tutina kannatti kuitenkin kestää; maisemat olivat mykistäviä. Luonnossa on jotain taikaa. Sellaista taikaa mitä ihmisen käsi ei pysty koskaan saavuttamaan.
Kommentit