Syksy ja pussillinen omppuja

Tänään voisi sanoa olleen syksyn ensimmäinen päivä. Pitkästä aikaa ulkona jaksoi temmeltää tuntikaupalla. Lastenkin huomasi niin nauttivan tästä viileämmästä ilmasta. Toinen syksyn merkki oli suuri pussillinen punaposkisia omenoita meidän autonkuljettajaltamme. Kuinka ihanaa saada niitä ehtoja ja aitoja syysomppuja ja vielä kotiin kuljetettuina!;)

Paras aika vuodesta. Syksyllä olen energisimmilläni ja tuntuu että luovuuskin on paremmissa mitoissa kuin muina vuoden aikoina. Syksyn tehokkuuteen yhdistyy myös lepo. Pimenevissä illoissa oman kodin rauha ja lämmin teekupponen alkavat huutaa nimeäni. Päivän touhut ja arkiset askareet yhdistettynä rauhallisiin iltoihin saavat aikaan täydellisen balanssin. 

Syksy on edustaa minulle myös vahvasti uuden alkua. Ehkä se on peruja kouluvuosilta tai sitten se johtuu nykyisen elämäntilanteemme luomasta rytmistä, mutta syksyllä kaikki tuleva tuntuu suurelta seikkailulta. Taas on uudet kivet käännettävänä, uudet ihmiset joihin tutustua, uudet mahdollisuudet ja uudet kohtalon oikut. Takana kesän ihanat muistot ja edessä niin paljon asioita joita voi odottaa valoisin mielin...

Tämä päivä tuntui kaikessa arkisuudessaan jokseenkin täydelliseltä. Ehkä fiilikset olivat vain hyvät tai sitten tässä päivässä oli jotain taikaa. Tänään eräs erittäin hieno nainen täytti pyöreitä vuosia. Nainen johon tutustuminen on ollut yksi elämäni arvokkaimmista asioista. Jos maan päällä kuljeskelee enkeleitä ilman siipiä olen varma että hän on kaikessa lämmössään ja rakkaudessaan juuri sellainen.

Niin...

-kyllä se sitä taikaa taisi olla.

Onnea Anoppi!