Ihanan kiirusta

Niin sitä viikko vierähti. Kotona käynti herättää aina kaksipiippuisia tunteita... Toisaalta aika tuntuu lipuvan sormien välistä, mutta kun viikkoa katsoo taaksepäin sitä huomaa tehneensä vaikka mitä mukavaa rakkaassa seurassa. Vuorokauden tunnit ovat vain harmittavan rajallisia. Eipä tässä sovi kuitenkaan harmitella, vaan pitää olla kiitollinen kaikista näistä ihanista hetkistä ystävien, sukulaisten ja perheen parissa.:) 

Meidän Suomen matkamme suurin syy oli Rakkaan ystäväpariskuntamme häät ja niitä juhlittiinkin ihan toden teolla. Ensin lasten kanssa ja sitten ilman...;) Teemana oli syksy, tunnelma oli rento ja iloinen; aivan kuten itse hääparikin. Naurua, huumoria, ystäviä.. kaikkea mitä hyviltä juhlilta toivoa voi! Kameran kuvasaldo jäi lämpimiä muistoja huomattavasti laihemmaksi, en vain malta näissä tilanteissa pällistellä linssin takana.

Yksi viikon suloisimmista hetkistä koettiin vanhainkodissa. Kaksi pientä iloista lasta ja isomummu. Eihän siitä voi seurata muuta kuin hyvää mieltä.:) Varsinkin Eeville mummun huone oli varsinainen aarreaitta, mitä kaikkea kiinnostavaa ja kivaa sieltä löytyikään..

Herra töyhtöhyyppä

Huomenna suuntana on jälleen Venäjä ja ennen kaikkea kokonaan koossa oleva perhe. En mahda mitään sille että kun yksi meistä "puuttuu" käyn itse jotenkin päivä päivältä levottomammaksi. Eemilin sanoin "Meitä kuuluisi aina olla me neljä!".  Niimpä me jälleen pakkaamme kimput ja kampsut ja sanomme Raumalle Kiitos, Näkemiin ja Nähdään taas pian!<3