Se on itsestäs kii

Luvassa siis pienen pieni pohdinta sunnuntaille.;) 

Aina välillä tulee vastaan negatiivisia juttuja joiden syntyyn ei mitenkään voi itse vaikuttaa. Kysymyksiä joihin kuumeisena odottaa vastauksia, mutta vastaukseksi saakin vain uusia turhauttavia kysymyksiä. Kroppa alkaa kääntää stressitason nuppia kohti kaakkoa, mieli taas käskee rauhoittua. 

Tässä kohtaa voi varsin helposti nostaa kädet ylös, ilmoittaa luovuttavansa ja antaa oman onnensa muiden käsiin. Ainahan sitä voi toivoa parasta...

Tai sitten siitä onnesta ja harmoniasta voi pitää kynsin hampain kiinni. Keskittyä siihen mikä elämässä on hyvin, tehdä niitä asioita jotka tuottavat mielihyvää itselle ja läheisille. 

Lokakuisen loskasateen tilalle on vaikea kuvitella huhtikuun aurinkoa, enkä minä sellaisesta nyt puhukaan. Puhun niistä keinoista millä siitä sateesta voi tehdä siedettävämmän. Joko voi pukea kunnon roippeet niskaan ja lähteä kaikesta huolimatta ulos tai sitten voi pysyä sisällä ja kääntää ajatuksensa jonnekin aivan muualle. 

Meillä on eilen illalla poltettu kynttilöitä, juotu teetä ja kuunneltu tiibetiläistä mantraa tuntitolkulla. Kuulostaa ehkä pahemman luokan hörhöilyltä, mutta se toimi! Kroppa ja mieli ovat taas hallinnassa, onnen langat omissa käsissä ja akut täynnä.

Minä vain vakaasti uskon että elämässä yleensäkin on parempi sytyttää kynttilä kuin kirota pimeyttä.<3

Rauhallista sunnuntaita jokaiselle!