Pikkuihminen

Meidän kolmas pala taivasta.

Pieni ihme saapui maailmaan lauantaiyönä kahden korvaan. Tässä kohtaa voidaan kaiketi puhua täydellisestä ajoituksesta sillä synnytys käynnistyi lasketun päivän iltana ja samaisena päivänä mieheni isä oli ajanut luoksemme Ouluun. Saimme siis mieheni kanssa lähteä rauhassa yhdessä sairaalaan kun tulevat isosisko ja isoveli nukkuivat jo yöuntaan omissa sängyissään papan olessa vahdissa. Kotona supisteltiin kaksi tuntia ja sairaalassa vietettiin toinen kaksituntinen ja sitten hän olikin jo sylissä. Ja se on aina yhtä ihmeellistä se.<3

Reilun kahden vuorokauden päästä synnytyksestä pääsimme lähtemään kotiin ja voi sitä intoa ja onnea minkä pikkuveli sai Eemilissä ja Eevissä aikaan. Sanotaan nyt vaikka näin että tällä pienellä herralla on neljä pientä extrakättä koko ajan valmiudessa hoitamaan oli sitä hoidon tarvetta tai ei..:D 

Kotiin pääsy on muutenkin aina niin parasta vaikkei siellä sairaalassa olisikaan tarvinnut montaa päivää viettää;  kotiruoka, oma sänky ja koko perhe koossa, mitään muuta ei sitten tarvitakaan. Se on ihana huomata että juuri näissä elämän suurimmissa hetkissä korostuu kaikki ne tärkeimmät mutta myös arkisimmat asiat ympärillä... Silloin elämä koostuu kaiketi aika onnekkaista paloista.  

Arki on parhautta, mutta uusi elämä antaa aina aihetta juhlaan ja sitä juhlan tuntua ovat tuoneet myös kaikki ihanat muistamiset. Ne ovat lämmittäneet mieltä ja myös makuhermoja, kiitos!<3

"Me eletään nyt aikaa 

pienten ihmeiden.

Elämä on taikaa.

Sä tiedät sen,

pikkuihminen."