Viisi Vuotta

Meidän Eemil täytti eilen viisi. VIISI vuotta! Toisaalta aika ennen vanhemmuutta tuntuu todella kaukaiselta; joltain nuoruuden tai teinivuosien muistelulta, mutta kun alkaa muistelemaan Eemilin elämän ensi hetkiä ne tuntuvat kuin eiliseltä. 

Eemil syntyi tasan kaksi viikkoa yli lasketun ajan. Synnytys käynnistyi itsekseen edellisenä iltana ja onnistui täysin yllättämään meidät vanhemmat. Olimme nimittäin asennoituneet siihen että seuraavana aamuna minut otetaan sisälle Jorviin ja synnytystä aletaan käynnistellä, joten 13 päivää yli lasketun ajan itsekseen käynnistynyt synnytys oli erittäin iloinen yllätys. Seuraavana aamuna kukon laulun aikaan kello kuusi putkahti pieni herra vihdoin maailmaan ja täytyy todeta että tähän yhteen aamuun jäivätkin sitten Eemilin aikaiset hereillä olot, sen verran aamu-uninen kaveri on nimittäin kyseessä...:D 

Minulla on kauhean lempeät muistikuvat Eemilin ensimmäisistä viikoista kotona. Hän oli kyllä kova syömään varsinkin öisin, mutta muuten kauhean tyytyväinen vauva eikä itsellänikään (ainakaan muistaakseni) ollut sen suurempia hormonihöyryjä päällä, enemmän sellainen onnensa kukkuloilla fiilis.<3 

Tähän viiteen vuoteen on Eemilin osalta mahtunut Amerikassa, Venäjällä, Ruotsissa ja tietysti koti-Suomessa asumista ja varmasti kaikki tämä muuttaminen ja maisemien vaihdos on vaikuttanut siihen millainen viisi vuotias Eemil tänä päivänä on; ainakin kroonista matkakuumetta kärsivä!;D Mutta uskon myös että tietynlainen sosiaalisuus, tiedonjano ja avarakatseisuus on sekin ainakin osittain tämän pallon tallaamisen tuotosta. Todella toivon että Eemil pystyisi säilyttämään aivan sinne aikuisuuteen asti kyvyn nähdä rajojen sijaan mahdollisuuksia, sillä silloin tulevaisuus näyttäytyy aina valoisana ja kaikki on mahdollista. :)

Mutta nyt tähän tai paremminkin eiliseen päivään sekä viime sunnuntaihin... Olimme viikonloppuna käymässä Raumalla ja melko pikaisen visiittimme aikana juhlimme myös pienimuotoisesti Eemilin synttäreitä. Tällä kertaa minulla ei yksinkertaisesti ollut juuri aikaa hääriä keittiössä, joten tilasin Eemilin kakun Prassenilta ja pidimme siitä kovasti makua myöden. Ihanaa että Eemil ehti juhlistaa syntymäpäiväänsä myös Rauman läheisten kanssa, mutta synttärikahvien jälkeen oli kuitenkin aika kääntää auton nokka taas takaisin kohtia Oulua.

Eilen oli sitten se aivan oikea syntymäpäivä joka aloitettiin tietysti onnittelulaululla ja lahjoilla.

Sankarimme aamuinen toive oli myös päästä bussilla tarhaan. Tämä matkustusmuoto on meidän lapsille ihan extremeä ja onhan se tietysti hauskaa vaihtelua noin muutenkin..:D

Tarhapäivän jälkeen olikin sitten pitkään ja hartaasti odotettujen lastenkutsujen aika. Tapahtumapaikaksi valikoitui Eemilin toiveesta Hop Lop ja täytyy todeta että tässä kohtaa omaa raskautta pieni järjestelyiden ulkoistaminen oli erittäin hyvä päätös. Lisäksi pieniä juhlijoita oli liki kaksikymmentä, joten niin runsaalla kokoonpanolla ei ikimaailmassa oltaisi mahduttu meidän vuokrakolmioomme. 

Kavereita, herkkuja, kiipelyä, pelaamista ja pomppimista; kuten arvata saattaa meillä oli juhlien jälkeen onnellinen mutta väsynyt sankari. Sen verran riitti vielä virtaa että kävimme hakemassa illaksi kotiin Eemilin lempi ruokaa eli tietysti sushia. Ja annoksia odotellessa herra sai vielä vastaanottaa onnittelupuheluita tosi tärkeänä.<3 :)

Luulempa että rakkaalla pienellä miehellämme oli aika täydellinen päivä.<3