Rakastunut Maxiin

Pienenä tarkennuksena maxihelmoihin.

Kuumien, viileiden, pilvisten ja aurinkoisten kesäpäivieni pelastus. Tuskin koskaan olen käyttänyt niin paljon hameita ja mekkoja kuin tänä kesänä. En ole ikinä ollut minimitan suurin ystävä(kiitos ikuisen jalkakompleksini ;D) enkä liiemmin viihdy shortseissakaan. Tämä trendi on siis ollut minun pelastukseni tänä kesänä ja aion pitää siitä kynsin hampain kiinni vielä syksyn ja talven saapuessakin.

Mustaa ja valkoista nutturalla ja luottoasusteilla, tämän päivän asu on varmaan minuinta minua tällä hetkellä. 

Ufassa päivä on ollut tänään helteinen ja toivottavasti lämpimät ilmat jatkuisivat läpi elokuun. Kyllä sitä lunta ja pakkasta sitten taas riittää vaikka muille jakaa. Toiseksi lapsien kanssa on niin ihana lähteä ulos pienellä pukemisella!

Olimme perjantaina meidän pihallamme kun tutustuin erääseen samassa pihapiirissä asuvaan englantia puhuvaan(jess!) hyvin mukavaan venäläiseen naiseen ja hänen pieneen poikaansa. Nainen naureskeli kuinka hän tunnistaa heti ulkomailta tulleet lapset vaatetuksesta. Eemil oli tavalliseen tapaansa shortseissa ja crocseissa lämpötilan olessa +20 astetta. Naisen 2 vuotias poika oli collegetakki päällään, pitkissä housuissa ja vielä pipo päässä. Täällä lapset näemmä puetaan lyhyisiin lahkeisiin vain kun mittari kipuaa hellerajaan ja kyllä sen eron huomaa talvellakin. Jos on pakkasta niin toki meidän lapsilla on toppavaatteet päällä, mutta muutaman miinus asteen jälkeen venäläiset lapset on pakattu lähestulkoon liikkumiskyvyttömiksi. Tuostakin asiasta nainen mainitsi itse ja kertoikin siksi lähtevänsä aina talveksi lasten kanssa Thaimaaseen miehen jäädessä työskentelemään Ufaan(tuo nyt ei luonnollisesti ole ihan jokaiselle kansalaiselle mahdollinen ratkaisu). Ymmärrän kyllä hyvin miksi täällä "pelätään" kylmää koska pakkasta voi helposti olla sen yli 30 astetta pitkiäkin jaksoja, mutta itse ajattelen että kerroksia lisätään sitten pakkasen kiristymisen mukaan. Eikai kaikkia paukkuja tarvitse heti ladata päälle kun ensilumi on laskeutunut..?! Oli myös hauska keskustella naisen kanssa joka oli aivan kauhistunut siitä ettei minulla ole lasten hoitajaa, siivoojaa tai kokkia käytössäni. Yritin kertoa naiselle että ei se niin kauheaa oikeasti ole, minulle ihan tavallista lapsiperheen arkea. Suomessa monelle isovanhemmat ovat tärkeä osa perhettä ja mahdollisesti apuna tarvittaessa, mutta jos toinen vanhemmista on kotona on hänellä myös 100% vastuu arjen pyörityksestä. Täällä Venäjällä valtio ei tarjoa ilmaista päivähoitoa tai kotihoidontukea jolloin jo eläköityneet isovanhemmat ovat useimmiten "automaattisesti" kasvattajan ja hoitajan roolissa myös lapsenlapsilleen. Se tapa sopii loistavasti tänne Venäjälle ja minä taas hoidan mieluusti omat lapseni kaksin mieheni kanssa. Me nautimme korvaamattoman arvokkaista isovanhemmistamme sitten Suomessa.:)