Kiinan kadotetut tyttäret

Kirja joka pysäytti, ahdisti, nosti kyyneleet silmiin, sai kokemaan myötäelävää surua, paikoitellen valtavaa vihaa. Onko tämä oikeasti totta?

Xue Xinranin kirja kertoo nimensä mukaisesti Kiinan kadotetuista tyttäristä. Niistä valitettavan yleisistä tapauksista kun vastasyntynyt tytär on jätetty sairaalan ovelle tai orpokotiin toivoen tämän selviytyvän hengissä ja saavan madollisuuden jota omat vanhemmat eivät kyenneet antamaan ja niistä vielä onnettomammista tapauksista kun ainoana mahdollisuutena nähdään vastasyntyneen elämän päättäminen. Tässä yhteiskunnassa ja ympäristössä kasvaneena tuota julmetun kylmäkiskoiselta tuntuvaa asennetta tyttölapsia kohtaan on vaikea ymmärtää, mutta tyttölapsen synnyttäneiden kiinalaisnaisten surun ja kaipuun voi tuntea kirjan jokaisen rivin ja luvun myötä. 

Bongasin kirjan muutama viikko sitten meidän lähi Salesta (ei se ihan normi paikka josta kirjoja  yleensä etsin). Vaikken ollut kuullut teoksesta aiemmin sen kansi jotenkin lupasi heti jotain mitä itse ensisijaisesti kirjoilta haen; rehellisyyttä. Pidän kirjoista jotka ravisuttavat mukaansa todellisilla ihmiskohtaloilla. Avaavat silmiä ja haastavat mieltä.  Ehdoton lempikirjailijani on Torey Hayden, hän tarjoaa kirjoissaan jotain todella samaa mitä Xue Xinran tässä uusimmassa teoksessaan; molemmat naiset antavat äänensä vaiennetuille. 

Mutta nyt minun on aika hiljetä etten vuodata koko omaa lukukokemustani tähän teille sillä toivon että mahdollisimman moni lukisi tämän kirjan itse. Antaisi sen koskettaa ja vaikuttaa. Lupaan ettette pety!