Eevi

Kohta meidän pieni neiti on jo 4kk vanha. Ihan käsittämätöntä miten aika kuluu, juurihan sain hänet ensi kertaa syliini. Toisaalta tuntuu kuin hän olisi ollut aina osa perhettämme ja aivan samalta tuntui kun Eemil oli tullut maailmaan. Vuosia sitten kun tapasin tulevan mieheni muistan miettineeni että miten jokin ihminen voi tuntua  niin tutulta vain muutaman juttutuokion jälkeen, aivan samalta tuntui kun tapasin rakkaan rakkaan ystäväni H:n aikanaan Lappeenrannassa. Sitten on niitä pitkään kypsyneitä ystävyyssuhteita jotka ovat ajan myötä parantuneet kuin vanha viini. On korvaamatonta että elämässäni on yhä ystäviä joiden kanssa on yhdessä eletty läpi lapsuuden harrastukset ja nuoruuden kasvukivut.

No nyt takaisin Eeviin.. Meitä on siunattu valtavan tyytyväisellä ja ihanalla lapsella. Usein on jopa koomista kun kotona on kauhea härdelli, meteli ja väittely päällä uhmaikäisemme toimesta ja Eevi vaan köllii ja naureskelee itsekseen viltillä. Edessä on taatusti vielä aikoja kun Eevi näyttää minkälaisen mekkalan saakaan aikaiseksi!:)

Tässä hiukan kuvia Eevin alkutaipaleesta..

Brunetti tuli taloon.

Päivistä herkin ja rakkaista rakkaimmat.

Antaa juuret ja siivet. 

Siinä tärkein tehtävämme vanhempina,

onneksi ympärillämme on paljon rakastavia ihmisiä 

auttamassa meitä!