Prinsessojen maassa

Minun kummityttöni näki maanantaina prinsessan, aivan oikean sellaisen. Prinsessa heilutteli hänelle Palais Princierin ikkunasta. Kukaan meistä muista ei prinsessaa nähnyt, mutta moni taika jää meiltä aikuisilta huomaamatta...

Äitini totesi osuvasti ruhtinas-/ ja kuningasperheiden edustavan sellaisia aikuisten satuja. Rationaalisesti ajatellenhan sitä tietysti käsittää heidän olevan aivan tavallisia kuolevaisia vikoine ja puutteineen, mutta silti sitä tekee niin kovasti mieli unohtaa kaikki  järki ja todellisuus ja asettaa heidät prinsessoiksi ja prinsseiksi omiin lapsuuden aikaisiin tarinoihin.

Vierailimme siis maanantaina Monacossa. Vietimme siellä koko päivän ja askelmittari olisi paukuttanut aikamoiset lukemat mikäli sellainen olisi ollut matkassa mukana. Päivämme viimeisin ja ehkä kiehtovin kohteemme oli Monaco Villen Palais Princier. Ylös vuoren rinteen kiemuraisia rappusia kavutessamme emme osanneet alkuunkaan kuvitella kuinka viehättävä kaupunginosa meitä odottikaan. Kapeat kadut ja kauniit pastellitalot johdattivat meidät lopulta perille ja jälleen sai huomata että matka on se määränpää!

Kyllä on lintu rakentanut kauniin pesän.

Näimme palatsin vain ulkoa käsin, mutta kaunis ja elegantti linna vuorten syleilyssä sai haukkomaan henkeä.

Ylhäällä maisemia ihastellessa aurinko alkoi hiljaa laskea ja sitä taas hiljaa mielessä mietti miten nuo hetket saisi ikuisiksi ajoiksi talletettua mieleensä. ONNEKSI on olemassa kamera.

 Palatsin pihalla nähtiin tuona iltana ainakin kaksi oikeaa prinsessaa.. suomalaiset sellaiset.<3

Rivieran rannat ovat nyt vaihtuneet vehreään ja vihreään koti Suomeen. Taakse jäänyt matka oli kaikin puolin onnistunut ja ikimuistoinen ja nämä tyttöjen kevätretket saavat jatkoa tästä lähtien joka vuosi. Ensi kevään kohdekin on jo selvillä, mutta täällä palailen vielä Nizzan maisemiin ainakin yhden postauksen ajaksi.

Aurinkoista viikonloppua!